Viime viikonloppuna olin Main, Tuban ja Manun kanssa Ibbenbürenissä erään seminaarissamme olleen tytön luona. Hän oli järjestänyt juhlat kämppistensä kanssa, johon oli kutsuttu kaikki tyypit seminaaristamme. Vaikka seminaari oli lokakuussa, tuli paikalle yli 10/20 vapaaehtoista ja oli kuin emme olisi olleet päivääkään erossa. On todella upeaa, että näemme yhä toisiamme näin pitkän ajan jälkeen! Kaksiin viimeisimpiin juhliin en ollut valitettavasti päässyt osallistumaan, joten iloitsin nyt suuresti. Tutustuin pariin uuteen ihmiseen, jotka olivat uusia vapaaehtoisia Saksassa, se oli todella mukavaa. Me vapaaehtoiset olemme mukavaa porukkaa, kaikki tuntuvat sopivan hyvin yhteen ja meillä on hauskaa yhdessä vaikka emme olisi koskaan nähneetkään. Maailmalle hakeutuu monenlaisia ja kiinnostavia ihmisiä.
Toissaviikolla aloitin urheilukurssini, 3 kertaa viikossa aamupäivisin ja päälle vielä ratsastus. Viime viikolla olinkin sitten aivan puhki, mutta kroppa kiittää, heti tuli parempi olo. Tällä viikolla alkoi taas saksankurssini, tiistai- ja torstai-iltaisin.
Helmikuu on ollut paras kuukausi täällä tähän mennessä: uusi perhe, paljon rakkaita ja ystävällisiä ihmisiä, liikuntaa, karnevaali, yksin kotona oloa, lisää ystävien seurasta nauttimista, juhlimista ja onnellisuuden tunnetta on riittänyt. Nyt perjantaina tuli eräs henkilö Berliinistä lomalle kotiinsa. Ensi viikko sujuukin sitten hänen kanssaan, töissä ja harrastuksissa, odotettavissa ei mitään erikoisempaa... Paljon terveisiä sinne Suomenmaalle, tänne tulee ensi viikolla +10 -15 astetta, sitä odotellessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti