Viimeinen seminaari

East Side Gallery eli Berliininmuurin taidenäyttely

Olin Berliinissä viimeisessä seminaarissani viime viikon perjantaista tämän viikon keskiviikkoon.  Asuimme kaukana keskustasta, matka kesti bussilla ja metrolla yli tunnin. Silti pääsimme onneksi Berliinin keskustaan joka toinen päivä.

Yksi vapaaehtoinen työskenteli sirkuksessa ja piti meille työpajan

Ohjelma oli aika väljä. Oikeastaan emme tehneet mitään erikoista. Meillä oli työpajoja (tanssia, musiikkia, keskusteluja eri aiheista, kuten maahanmuuttajat, elämä tämän vapaaehtoistyövuoden jälkeen jne.), kävimme historiallisessa museossa natsiajasta kertovassa näyttelyssä ja tutustuimme toisten vapaaehtoisten projekteihin. Seminaarissa oli 24 vapaaehtoista eri puolilta Saksaa: puolalaisia, unkarilaisia, Espanjasta, Unkarista, Italiasta, Turkista, Ranskasta, Norjasta (Mai), Slovakiasta, Suomesta (minä), Ukrainasta, Romaniasta, Georgiasta... Ikää oli heillä 18-25 vuotta. Olin siellä Rheda-Wiedenbrück -joukon kanssa ja asuin samassa huoneessa Main ja Manun kanssa. Heidän, sekä italiaisen Loriksen kanssa vietin eniten aikaa. Oli todella hauskaa. Meillä oli paljon vapaa-aikaa, vietimme aikaa muiden kanssa, leikimme erilaisia leikkejä ja juhlimme. Taas vaihteeksi tulin kipeäksi, koska täällä Saksassa näyttää olevan talvi, on tyyliin 15 astetta ja vettä sataa yötä päivää. Hostellissahan ei tietenkään ollut lämmitys päällä. En ollutkaan ainoa, jolle tuli kurkku kipeäksi ja nyt on nuha.

Suunnistustiimini Berliinissä: italiainen, venäläinen + Manu Turkista

Lisäksi sain kuulla kaikista muista Youth in Action-ohjelmista, joita tämän vapaaehtoistyövuoden lisäksi on, ja sain intoa niihin. Suomeen palattuani aion varmaan jatkaa toimimista jossain järjestöissä, jotka tekee nuorisovaihtojuttuja, kuten leirejä tai tapahtumia. Minulla on enää täällä Saksassa 6 viikkoa aikaa ja alan jo suunnitella tulevaisuutta. Seminaarissa tutustuin yhteen italiaiseen mieheen, joka työskentelee Saksassa nyt maahanmuuttajien kanssa ja Italiassa opiskelee psykologiaa ja aikoo tulevaisuudessa omistautua maahanmuuttajatyöhön. Hän antoi minulle intoa ja ajatuksia omiin tulevaisuuden suunnitelmiini, koska meillä on samat kiinnostuksenkohteet. Seminaarit ovat hyödyllisiä, koska saatuja kontakteja voi hyödyntää tulevaisuudessakin.

Kaiken kaikkiaan seminaarissa sai paljon uusia ajatuksia päähänsä. Se oli niinkuin loma. Huomenna lennän Dubliniin Sebastianin kanssa ja tulen tiistaiaamuna takaisin. Ensi viikon perjantaina lähden tämän vuoden viimeiselle visiitille Jordanin luokse. Alkaa olla tämä vapaaehtoistyövuosi kohta paketissa. Nyt pitää vielä nauttia viimeisestä kuukaudesta!

Vierailu poliisiasemalla :D

Tässä viime viikonloppuna tuli saksalainen poliisi tutuksi, kävin vierailemassa poliisilaitoksella, hehe :D

Olin matkustamassa Main kanssa Ibbenbürenistä takaisin kotiin. Meillä molemmilla oli kuukausilippu, joka ei kuitenkaan ole voimassa Ibbenbürenin ja Bünden välillä (vähän alle tunnin matka). Ibbenbüreniin matkustimme niin, että näytimme lippumme voimassaoloaluella ja sitten meiltä ei sitä enää kysytty. Nyt takaisin päin tullessa olisi heti pitänyt ostaa heti lippu, mutta koska Mai on kuulemma harrastanut aikaisemminkin liputta ajoa, halusin minäkin testata. Ajattelin että jos kukaan ei tule kysymään niin en osta, jos joku tulee kysymään niin esitän tyhmää ja kysyn mikä lippu minun pitää ostaa. No, sitten siellä junassa heilui sellainen pukutyyppi, jota en tietenkään konduktööriksi tunnistanut. Sattui sitten tulemaan aika nopeasti luokseni.
Minä: "Oletteko konduktööri?"
Hän: "LIPPU KIITOS!"
Minä: Niin, halusin juuri kysyä mikä lippu minun pitäisi ostaa."
Hän: "Teillä täytyy olla lippu junaan noustessa!" (Lipunostoautomaatti tönöttää vieressä.)
Minä: "Joo, mulla on tällainen lippu (ei-käypä kuukausilippu). Mikäs lippu mun vielä pitäisi ostaa?"
Hän: "Ei tämä ole täällä voimassa!"
Minä: "Siksi halusinkin kysyä mikä lippu minun pitää ostaa."
Hän: "HENKILÖKORTTI!"
Annan korttini, jossa lukee 3 kertaa Suomi Finland. Tyyppi ei osaa lukea ja ajattelee, että olen Puolasta kotoisin. (Ei mitään hajua, miksi...) Lisäksi tällä tyypillä on ilmeisesti jotain puolalaisia vastaan. Hän ei edes kysy Main henkilökorttia, vaikka hänelläkään ei ole lippua. Yksi pariskunta yritti tulla siihen meitä auttamaan, mutta tämä ärsyyntynyt ja elämäänsä kyllästynyt konduktööri vain esitti ilkeää. Pariskunta oli ihan yhtä tyrmistynyt konduktöörin käytöksestä, niinkuin mekin.
Hän: "Nyt minä soitan kyllä poliisille. He tulevat hakemaan teidät tuolta seuraavalta asemalta."
Minä: "No teepä niin."
Tyyppi soittaa kaksi kertaa poliisille ja sanoo samat asiat. Eli ensimmäisellä kerralla hän kai vain leikki soittavansa, että meitä alkaisi pelottaa. Tai sitten hänen piti harjoitella, koska niin ylpeäksi hän niin tuli teostaan. Sai 2 tyttöä saatettua poliisien hoivaan ja junasta pois... Sitten konduktööri ottaa lippuni ja ei anna henkilökorttiani takaisin ja esittää tosi kovaa tyyppiä, laittaa jotain leimoja johonkin paperinpalaan ja muuta todella tehokkaan näköistä.
Minä: "Mitä te teette?"
Hän (nokka pystyssä äänensävyllä): "Valmistelen tietoja poliisia varten."

Tässä vaiheessa ja jo paljon aikaisemmin alko meitä jo todella ärsyttää tämän tyypin käytös. Hän oli n. 30-vuotias ei mitenkään miellyttävän näköinen mies. Puhetapa tyly. Hän ei halunnut meitä kuunnella, vaan laukoi takaisin jotain ilkeyksiä. Hän oli nyt oikeassa ja tuli todella ylpeäksi itsestään, kun sai meidät heitettyä junasta ulos.  Minulle tuli sellainen olo, että tämä kyseinen henkilö on tylsistynyt, väärän ammatin valinnut ja päivän kohokohta oli se, että hän sai saattaa meidät vaikeuksiin. Koska tyyppi oli niin ärsyttävä, niin minulle oli ihan sama, mitä nyt tapahtuu, kuhan pääsemme tyypistä eroon. Maksan mielelläni muutaman kympin sen takia.

No, seuraavalla asemalla sitten astuimme ulos ja kaksi poliisia tuli noutamaan meidät. Tämä tyyppi selitti poliiseille oman näkökulmansa ja sanoi sitten jotain, että "tämä puolalainen" on tehnyt sitä sun tätä. Tässä vaiheessa vasta kuulin, että mies ei ollut edes henkilökorttiani kunnolla osannut lukea... Se toinen poliisi siihen sitten: "Miten te saatte päähänne puolalaisen syntyperän, tässähän kortissa lukee, että hän tulee Suomesta." Konduktööri mutisee siihen sitten jotain.Tässä kohtaa huomattiin Main kanssa, että poliisit ovat meidän puolellamme. Poliisit puhuivatkin jälkikäteen tästä konduktööristä, siitä miten hän on tyhmä (ei ne sitä sanonut, mutta siitä ne puhui). Hän oli jo heidän vanha tuttunsa, oli tainnut tavata jo useamminkin...

Sitten tallustellaan poliisien kanssa juna-aseman takana olevalle poliisiasemalle. Poliisit olivat todella mukavia ja kilttejä. Kopioivat passit ja kysyivät osoitteet. Sitten he soittivat kaupungintalollemme ja kysyivät, olemmeko siellä kirjoilla. Sitten he sanoivat, että he eivät rankaise meitä mitenkään. Heidän mielestään se ei ole rangaistava teko, mitä me teimme ja ei tarvitse tehdä mitään. He lähettävät tietomme junayhtiölle ja selittävät tilanteen. Voi olla, että saamme sitten laskun perässä, mutta sitten voimme soittaa sinne ja selittää asiamme. Ja koska jälkikäteen asiaa ajateltuani olen ajatellut tämän kyseisen konduktöörin käytöstä, ja sitä, miten hän ei, minut puolalaiseksi tulkittuaan, edes vaivautunut lukemaan henkilökorttiani (vaikka tuijotti sitä 10 minuuttia tyyliin...), vaan heitti meidät vain ulos junasta, niin aion kyllä valittaa hänen käytöksestään. Jos lasku siis tulee. Ei kai nyt ole mahdollista, että tuollaisia rasisteja junissa työskentelee. En ole puolalainen, mutta käy sääliksi niitä puolalaisia, joita hän kohtaa...

Kaiken kaikkiaan oli hyvä reissu. Saimme tutustua saksalaiseen poliisiasemaan. Lisäksi jouduin loppujen lopuksi maksamaan 14 euron sijasta vain alle 7 euroa, koska poliisiasemalta oli lyhyempi matka kotiin. Nyt luotan taas saksalaiseen poliisiin, enkä pelkää, että he tulevat sakottamaan minua kun en tunne saksalaisia liikennesääntöjä ja rikon niitä pyörällä ajaessani. :) Oli mielenkiintoinen reissu. Nyt en kyllä uskalla ajaa asemaakaan ilman lippua, en halua kuitenkaan uudestaan poliisille vierailemaan... Jotain sentään opin.

Paluulippu ostettu!

Nyt on sitten ostettu paluulippu kotiin. Paluu on virallista ja vaikka en lippua olisikaan vielä halunnut ostaa niin aikaistin paluuta yhdellä päivällä.

Nyt tulen kotiin torstaina 4. heinäkuuta klo 13.25. Sitten on tämä 10 kuukauden vapaaehtoistyöjakso ohi. Tuntuu, että tämä olisi kestänyt kuukauden ja sitten palaan takaisin kotiin niinkuin en poissa olisi ollutkaan, vain pikkuisella lomalla...

Nähdään 49 päivän päästä! :)

Äitienpäivä

Vapun jälkeisenä perjantaina olin Bielefeldissä puolisuomalaisten Hanneksen ja Justuksen (+ molempien tyttöystävät) puolisuomalaisen Johanneksen luona katsomassa jääkiekon MM-kisoja telkkarista Suomi vastaan Saksa. Suomessahan mulla ei ole ollut mitään kiinnostusta kyseiseen urheilulajiin, mutta kun täällä vuoden kaikki puhuvat vain jalkapallosta ja he eivät kestä katsoa jääkiekkoa edes puolta minuuttia telkkarista, alkaa minulla jo tulla ikävä jääkiekkoakin... Oli mukava ilta.
Lauantaina 4.5 minulla oli ylimääräinen saksankurssi. Harjoittelimme ensi lauantaiseen B2-kokeeseen. Viime tiistaina oli viimeinen kurssikerta ja nyt olen valmis saksanopiskeluni kanssa täällä! :) Koetta ei vielä ollut, mutta uskon, että pääsen siitä läpi aika hyvin pistein. Testini, jonka tulin tänne Saksaan tekemään: kuinka hyvin voi oppia kielen oleskelemalla vieraassa maassa, on nyt suoritettu. Tulos on: erittäin hyvin. Voin pölöttää jo sujuvasti saksaksi, niin ettei tartte ajatella mitä sanoo ja suu käy taukoamatta. Ymmärränkin jo melkein kaiken mitä ihmiset puhuu tai mitä luen. Sanavarastoni on kuitenkin aika perustasolla, en osaa välttämättä käyttää kaikkia hienoja sanoja tai ymmärrä niitä. Mutta sitä voin harjoitella sitten Suomessa kun jatkan opintojani.

Lauantaina illalla olin eräissä rippijuhlissa, jossa oli suomestakin tyyppejä. Minun olisi pitänyt siellä toimia tulkkina eräissä keskusteluissa. Keskustelijat olivat n. 50-60-vuotiaita miehiä, Suomesta ja Saksasta. Teema oli heillä joku rakennuksiin liittyvä, mm. miten kellareistä tehdään hyvin kosteussuojattuja tms. Kun yritin kääntää suomeksi, miten kellarin seinään porataan reikiä, joihin tungetaan jotain juttua sisään ja sitten tapahtuu jotain jännää, niin myönsin kyllä, että en ole tässä 8 kuukauden aikana ihan noin spesifioitunutta sanastoa onnistunut hankkimaan. Mutta ei se mua haittaakaan. Ja muistuipa taas suomalaisten miesten luonto mieleen. Eräänkin miehen elämäntarinan sain kuulla, ilman suunvuoroa, kun hän oli hieman juonut.

Niin ja rippijuhlien jälkeen menin vielä kollegani 27-vuotissyntymäpäiville. On mukavaa, että töissäni on nyt nuoria ihmisiä töissä. Tällä viikolla menin vielä diskoonkin tämän kyseisen kollegan ja erään 21-vuotiaan harjoittelijan kanssa. On mukavaa saada uudenlaista seuraa välillä. Tämä kyseinen kollegani käy aina autolla viettämässä iltaa jossain, hänen kanssaan saan siis iltoihini uutta ohjelmaa kun minua sellainen huvittaa.

Sunnuntaina Ernesti vei minut, Main ja Main Norjasta vierailulla olevan poikaystävän retkelle lähikylille. Käytiin katsomassa sellaista kuuri-kaupunkia, missä oli suolavesijuttuja, joista tulee ilmaan suolaa ja sitten sairaat ihmiset voi hengittää sitä ja paranee. Lisäksi käytiin eräällä linnoituksella. Oli kivaa. Viikonloput pitenee kummasti, kun lähtee johonkin retkelle.



Helatorstaina oli täälläkin vapaata, ja lisäksi täällä oli isänpäivä. Söimme taas yhdessä aamupalaa, sitten teimme retken läheisen kaupungin järvelle. Siellä pojat uivat ja ajoimme polkuveneellä. Maisema oli kuin Suomesta (jos hiekkarantaa ei oteta huomioon). Oheiset kuvat ovat tältä retkeltä. Oli mukavaa kerrankin taas viettää koko päivä oman perheen kanssa. Lisäksi askartelin töissä hienon isänpäiväkortin, josta oltiin tyytyväisiä.

 Perjantaina oli koulu kiinni, mutta lomahoitoon tuli 12 ipanaa. Minun työaikanani oli "jopa" 8 jäljellä, ja pian vain 2... Turha työpäivä. No hengasin sitten ulkona kahden ipanan kanssa ja askartelin pari korttia lisää.


Lauantai kului Sebastianin kanssa. Sunnuntaina oli äitienpäivä. Olin askarrelut äidilleni kortin ja lisäksi annoin pienen kirjasen. Lisäksi leivoin kakun! Mirja oli ehdottanut, että leipoisin Nicolelle Brita-tortun. No yritinhän minä sitten leipoa, mutta se ohje oli huono ja pohja epäonnistui. Lisäksi kermassa oli jotain vikaa. Menin Räsäsille hengaamaan ja viettämään äitienpäivää. Se on kuin oma kotini, olen todella iloinen, että olen löytänyt sellaisen paikan täällä. Sinne olen aina tervetullut, voin harppoa sisään sivuovesta soittamatta ovikelloa, koiratkaan ei enää hauku minun takiani ja kissakin jo tulee itsestään syliin pyytämään rapsutuksia. Siellä sitten Mirja ehdotti, että leivotaan minulle uusi kakkupohja, sellainen normaali taikinapohja. Kuskasin sen sitten himaani ja sain kun saikin aikaiseksi hienon ja herkullisen kakun isäntäperheeni äidille :) Kakkuani kehuttiin kovasti!

Illalla meillä grillattiin, Hubertin aikuiset pojat tuli ja tuli taas hyvin syötyä. Oli taas tosi mukavaa olla oman perheen kanssa. Silloin tulee kotitunnelma. Ne aikuiset pojatkin (2kpl, n. 30v) on niin mukavia. Ne ja niiden tyttöystävätkin ottaa mut kuin itsestäänselvänä talon asukkaana vastaan. Miten minua aina jaksaakaan ilahduttaa ihmisten ystävällisyys ja vieraanvaraisuus. Ei ne ole mitään itsestäänselvyyksiä. Ja kun niitä kohtaa ja tapaa kaikkia tuttavia, jotka ovat minua kohtaan niin sydämellisiä, en voi kuin vain olla kiitollinen.


Ensi viikon ohjelmassa on saksankoe, muitten vapaaehtoisten tapaamista (taas kokoontuminen Ibbenbürenissä), ratsastelua (lopetan sen kuun lopussa) ja töissä käymistä. Kotona vetelehtimistä ja paljosta vapaa-ajasta nauttimista. Ja ehkä ehdin vähän kurkata saksankirjan väliin, jos vetelehtimiltä kerkeän.

Kuvat -osio on nyt päivitetty, olen lisännyt sinne muutamia kuvia tämän vuoden puolelta. Matkakuvia en ole sinne laittanut, enkä ole varma jaksanko niitä sinne joskus laittaa. Mutta katsokaapa ainakin noi mitkä siellä nyt on. :)

Hyvää eilistä vappua!

Tässä muutamia tapahtumia lähiajoilta:

Lauantaina 20.4 olin juhlimassa taas Ibbenbürenissä eräiden muiden vapaaehtoisten luona ja tapasin vanhoja tuttuja seminaarista, sekä muutamia uusia. Otin parhaan saksalaisen ystäväni Franziskan mukaan. Hän sai tutustua tuttaviini.

Sunnuntaina ajoin takaisin kotiin jo aamupäivällä, koska iltapäivällä tuli muutamia sukulaisia tänne kylään poikien jo viime kuussa olleita 11-vuotissynttäreitä juhlistamaan.  Kakkua oli tarjolla vähemmän kuin minun juhlissani (tosin niin oli vieraitakin).

Illalla menin Sebastianin kanssa luostariin, koska siellä oli Franziskustalon kunniaksi jotkut juhlat. Talo oli täynnä väkeä ja siellä syötiin keittoa ja vanukasta ja juotiin. Illan pidetessä onneksi väki väheni ja vain n. 10 tyyppiä jäi jäljelle. Silloin oli mukavan leppoisaa. Ja mielestäni on hauskaa, että täällä Saksassa tutustun luostariin, en ole ikinä sellaisissa käynyt, puhumattakaan siitä, että tuntisin jonkun joka siellä asustelee.

Viime viikon keskiviikkona oli kokopäiväperuskoulussa työskentelevien vapaaehtoisten retkipäivä. Menimme n. 10 vapaaehtoisen kanssa (puolet saksalaisia) kiipeilypuistoon. Siellä kiipeilimme ulkona sellaisissa 13 metrin radoissa, joissa oli kaiken maailman narulta ja keinulta toiselle hyppelyä ja skeittausta ja pyöräilyä ym. kivaa. Kolmen tunnin kiipeilyn ja 13m suoritetun hypyn jälkeen ei sitten enää kyennytkään tekemään enää mitään. Oli hauskaa.

Viikonloppuinen afrotanssikurssini valitettavasti peruuntui. Siispä minun piti kehittää muuta ohjelmaa. Lauantaina oli taas kokopäiväperuskoulun virkistyspäivä, tällä kertaa kaikille työntekijöille. Matkustimme läheiseen kaupunkiin Paderborniin, kävimme eräällä linnalla, museossa, syömässä jne. Teimme opastetun kaupunkikierroksen. Oli kivaa, koska olin kerrankin taas muiden vapaaehtoisten kanssa, mutta oli tosi kylmä ja olin jo osan jutuista nähnyt kun äitini oli täällä kylässä ennen joulua. Illalla menin vielä Main kanssa Franziskan luokse katsomaan elokuvaa.

Sunnuntaina menin taas kiipeilemään Main kanssa Bielefeldiin. Mukana oli myös hänen ystävänsä ja tämän poikaystävä. Kiipeilimme sellaisia parin metrin korkuisia seiniä, joissa piti kiipeillä ilman valjaita. Kiipeilyä ennen kävin vielä Räsäsillä, jossa käytiin koirien kanssa kävelyllä pellolla. Tuli ihan mökki mieleen ja kotitunnelma, koska en ole oikeastaan käynyt peltokävelyllä viime kesäloman jälkeen... :( Nykyään alan koko ajan vain enemmän kaipaamaan kotia.

Maanantaina minulla oli vapaata, koska Sebastian tuli tänne ja menimme retkelle. Ajoimme eräälle monumentille ja lintupuistoon. Oli oikein mukavaa.

Tiistaina näin Sebastianin taas aamulla ennen töitä. Sitten se ajoi takaisin Berliiniin. Minä taas menin töihin, saksankurssille (minulla on enää 2 kertaa kurssia jäljellä, sitten ei enää yhtään kurssia!!! vain koe 18.5). Illalla menin vielä Franziskan ja hänen kavereidensa kanssa Bielefeldiin discoon vapun kunniaksi.

Vappupäivänä kuuluu Saksassa ajaa polkupyörällä perheen tai ystävien kanssa. Menin Hubertin ja poikien kanssa 3,5 tunnin ajelulle, jossa ajettiin tapahtumalta toiselle. Aina jossain esim. tallilla oli tapahtuma, jossa myytiin syötävää ja ajuotavaa ja lapset sai leikkiä jne. Sitten jatkettiin matkaa. Ilma oli lämmin ja aurinkoinen. Ajelun jälkeen menin Räsäsille, jossa heillä oli ollut pihatalkoot ja sitten he grillasivat ja söivät kakkua. Oli kiva vappupäivä.