Eine Gast von Finnland

Siskoni, minä ja Jörg illallisella

 Tällä viikolla olen taas ehtinyt touhuta paljon kaikenlaista, enkä niin paljon ole ehtinyt tehdä töitä. Maanantaiaamuna, kun olisin halunnut jäädä nukkumaan Münsterin jälkeisiä univelkoja pois, pitikin herätä taas ennen klo 7 ja huristella kielikurssille. Olin siellä 8.15 valmiina opintoihin kun sanottiinkin, että opettaja on sairas, tänään ei ole opetusta. Siispä takaisin kotiin, 10 kilometrin aamulenkki tuli ainakin tehtyä... Kotona pääsin takaisin nukkumaan ja päivällä menin taas töihin. Meidän ryhmäämme on nyt tullut uusi nuori opettaja töihin. Se on todella mukavaa, koska se helpottaa omaa työtäni ja lapsien ohjaamista.

Taulu ravintolaan

Tiistaina me kaikki vapaaehtoiset menimme Güterslohiin hygieniakoulutukseen, koska työskentelemme kouluissa myös ruoan parissa. Katsoimme 15 minuutin filmin, luimme eri saiaruksista (salmonella, ripuli tms.), täytimme paperin jossa kysyttiin kaiken maailman sairauksista (laitoin vain joka kohtaan ei), ja sen jälkeen lääkäri luki paperimme ja allekirjoitti, että olemme terveitä. Ja sitten meillä oli hygieniatodistukset kädessä. Suomessa tietääkseni tämä koulutus olisi vähän laadukkaampi ja kattavampi, nyt en oppinut oikeastaan mitään uutta. En tiedä mikä hygieniaso täällä on, jos noilla tiedoilla pääsee ravintolaan töihin... Koulutuksen jälkeen kävimme kaupunginmuseossa, mikä oli tosi mielenkiintoinen.

Keskiviikkona maalasin ravintolaan menevän taulun valmiiksi. Ravintola on siis tämän perheen ystäväperheen tapasbaari, joka avataan ensi viikonloppuna. Minun piti maalata perinteinen espanjalainen härkä punaiselle taustalle. Lisäksi kävin pitkästä aikaa kunnon lenkillä, mikä teki todella hyvää.

Maailman kauhein huvipuistolaite

Perjantaina minulla oli töistä vapaata, koska siskoni tuli Suomesta tänne vierailemaan! Se oli todella mukavaa. Illalla kävimme Kirmeksessä (huvipuistolaitteita, ruokakojuja ja juomista) Susin ja Jörgin kanssa. Testasin siellä erään laitteen, mikä nousi yli 10 metrin korkeuteen pyörimään ympyrää ja lisäksi pyöritti ihmisiä joka suuntaan. Se oli kauhein, mutta samalla siistein laite, jossa olen ikinä ollut. Tuli todella ikävä äitiä, kun roikuin maata kohti pelkän edestäni kulkevan tangon varassa... HUI! Siskoni kanssa ajelimme pyörällä ympäri kylää ja katselimme paikallisia maisemia ja nähtävyyksiä. Lauantaina testasimme paikallisen uimahallin, kävin taas ratsastamassa ja emme tehneet mitään erikoista. Oli todella mukavaa, kun konkreettisesti on täällä joku läheinen läsnä, ei vain ääni tai kuva internetissä. Odotan jo äitini vierailua joulukuussa.

Täällä on nyt siirrytty talviaikaan ja talvi näyttää tulevan. On jo ollut pakkastakin muutama aste ja vilustuminen senkuin vain jatkuu. Onneksi ei ole sentään satanut, on ollut aika selkeää ja aurinkoista. Tänään oli -1 astetta ja minä olen umpijäässä. Kävin illallisella edellisen perheeni luona ja valitin kylmää, niin sain toppatakin ja villabonchon mukaani. Lisäksi sunnuntai-iltana kuoroni esiintyi jumalanpalveluksessa. Katolinen jumalanpalvelus, jossa yksi pappi hyvästeli seurakunnan oli aikamoinen näytäntö ja kiinnostava kokemus. Se oli erilainen kuin Suomessa olen tottunut.

Münster

Terve taas kaikille, tässä onkin hieman vierähtänyt aikaa siitä, kun viimeksi ehdin tänne kirjoittelemaan. Koulussani oli kahden viikon syysloma. Ensimmäisen viikon olin siis töissä aamupäivisin. Se oli ihan kivaa, koska lapsia oli vähemmän ja he osasivat kaikki käyttäytyä, sää oli hyvä ja voimme olla ulkona. Lisäksi joka päivä oli aktivitetteja, kuten askartelua tai 80 lapsen kanssa vaeltaminen keskustaan jäätelöä ostamaan. Lisäksi joka aamu aloitettiin Jaakko kulta -laululla, saksaksi ja SUOMEKSI! Kolmen päivän jälkeen lapset osasivat sen sujuvasti suomeksi! :) Työ ei ollut rankkaa ja joka iltapäivä oli vapaa, joten sain hieman loman tuntua. Lisäksi koin hetken, jolloin eräs työkaverini selitti monta asiaa ja ymmärsin kaiken täydellisesti saksaksi, ilman että minun täytyi ajatella kääntämistä.


Torstaina pomoni antoi minulle vapaapäivän, koska hän halusi ilahduttaa minua. Se oli todella mukavaa! Olin vain kotona ja silti riitti koko päiväksi tekemistä. Illalla Susi heitti minut Marian ja Tuban luokse, jossa vietimme Marian 25-vuotissyntymäpäiviä omassa porukassamme. Jäin sinne yöksi ja aamulla lähdimme junalla kohti Münsteria.





Münster sijaitsee noin tunnin junamatkan päässä täältä. Siellä on noin 270 000 asukasta ja paljon nuoria, koska siellä on myös yliopisto. Ilmapiiri oli siis hieman erilainen kuin täällä Rheda-Wiedenbrückissa. Kaupunki on erittäin suotuisa pyöräilijöille, joka paikassa on pyöräteitä, joskus jopa autotien levyisiä. Kävellenkin pääsee joka paikkaan. Kaupungilla on myös pitkä historia takanaan, se on nimittäin perustettu jo 800-luvulla. Siellä oli todella paljon nähtävää: vanhoja kirkkoja, rakennuksia, katuja, linna ja kaikkea muuta hienoa. Ehdin kiertää koko kaupungin ja kaikki paikat. Lisäksi kävin ulkoilmamuseossa tutustumassa paikallisten saksalaisten elämään muutama sata vuotta sitten. Eläintarhassakin tuli käytyä ja näin elämäni ensimmäiset norsut, kirahvit, sarvikuonot ja gorillat! :)

Seminaari kesti siis kymmenen päivää. Siihen osallistui 20 vapaaehtoista hieman eri puolilta länsi-Saksaa. Oli todella mielenkiintoista tutustua heihin kaikkiin, ryhmähenkemme oli todella hyvä ja meillä oli koko ajan hauskaa yhdessä. Vanhin osanottaja oli 26-vuotias, suurin osa 22-24 ja ohjaajatkin 28 ja 30-vuotta vanhoja, joten ryhmä oli todella nuorekas. Päivisin oli paljon ohjelmaa: tutustuimme toistemme projekteihin, vapaaehtoisen työhön ja oikeuksiin, Eurooppaan, stereotypioihin, ongelmiin ja niistä selviämiseen, vakuutukseen, käytännön elämään Saksassa jne. Iltaisin kävimme diskossa ja baareissa tai katsoimme elokuvia. Yöunet jäivät todella vähäiselle viikon aikana... Koska kuvat kertovat enemmän kuin sanat, niin laitan kuvat-osioon kuvia ja voitte niitä katsella ja kuvitella Münsterin olemusta.

Schlafen

Nyt on taas yksi viikko sujunut oikein mukavasti. Olen harrastanut ahkerasti nukkumista. Maanantai aamuna host-vanhempani lähtivät lomalle Espanjaan, ja minun piti muuttaa Ferranin luokse. Hänenkin host-vanhempansa olivat samassa paikassa lomalla, ja vanhemmat ajattelivat että minun on parempi olla Ferranin luona kuin yksin kotona. Ferranin kanssa vaihdoin aina pari sanaa hänet nähdessäni, mutta pääosin hän istui huoneessaan ovi kiinni ja minä viiletin jossain kodin ulkopuolella. Hänen host-siskonsa Raquel, jonka kanssa olin pari viikkoa sitten juhlimassa Shauenballissa, on kuitenkin todella mukava. Tiistaina kävimme kahvilassa tapaamassa Franziskaa, johon olin tutustunut Shaeunballissa, ja sitten jatkoimme illanistujaisiin eräille toisille kavereille. Keskiviikkona oli Saksan yhtenäisyyden kunniaki vapaapäivä, joten pystyimme olemaan myöhään ulkona.

Raquel, minä, Franziska ja Kim synttäreillä

Keskiviikkona oli kauan odotettu vapaapäivä, joten ajattelin että nukun ja rentoudun silloin. Sovin kuitenkin aamulla klo 11 tapaamisen toisella puolella kaupunkia asuvan suomalais-saksalaisen perheen kanssa. Nukkuminen ei siis onnistunut kovin pitkälle ja taas kieli vyön alla hikisenä kaasuttelin polkupyörällä sinne. Oli mukavaa puhua suomea. Tätä perhettä oli kuulemma kysytty minun majoittajakseni, mutta valitettavasti heillä ei olisi ollut minulle tilaa. Juttelimme ja tutkimme erilaisia matkailuesitteitä. Haluaisin tutustua lähiseutuun kun täällä nyt kerran olen, mutta täällä on niin paljon kaikkia mahdollisuuksia, ettei tiedä mistä aloittaisi. He lupasivat joskus kuskata minua jonnekin.

Näkymä tämän viikon asunnon ikkunasta: tervetuloa maalle

 

 

 

 

Vierailun jälkeen menin ulkoiluttamaan Susin veljen koiraa, koska veli oli lomalla keskiviikosta lauantaihin. Tämä koiraparka on aina kaikki päivät yksin kotona ja pääsee kerran päivässä ulos. Se on lintukoira, joka tarvitsisi juoksutusta varmaan 20km päivässä. Kävin sen kanssa ulkona kolmena päivänä. Torstaina se oli oven takana istumassa ja odottamassa seuraa ja hyppi ilmaan innosta kun näki että joku tulee sen luokse. Vastaisuudessakin varmaan menen ulkoiluttamaan sitä, jos vaikka tienaisin rahat kattamaan edes puhelinlaskuni...

Torstaina istuimme iltaa Marian ja Tuban luona. Tunsin itseni todella rasittuneeksi pari päivää tällä viikolla. Aivot pelaavat mutta 9 tunnin päivät kurssilla ja töissä, kiire, stressi ja jatkuva edestakaisin ajelu on rasittanut minua. Niinpä päätin lintsata perjantain kielikurssin ja nukkua sen ajan. Torstai-ilta venyikin sitten pitkäksi. Oli hauskaa, mutta taas törmäsimme välillä kulttuurieroihin ja ärsytimme toisiamme, kun toisten vitsit eivät naurattaneetkaan muita. On mielenkiintoista viettää aikaa yhdessä, koska me kaikki viisi olemme niin erilaisia persoonia. Ainakaan ei ikinä tule tylsää.

Perjantaina siis nukuin puoli kahteentoista. Kyllä oli heti paljon parempi olo kun ei tarvinnut aamulla huristella vesisateessa tylsälle kurssille. Oli viimeinen kurssipäivä, nyt seuraa kahden viikon loma saksan opiskelusta ja sitten siirryn B1.2 -tasolle. Joulukuun alussa minun pitää suorittaa B-tason sertifikaattikoe, minkä jälkeen siirryn uudelle tasolle. Tasoja on siis A-C, ja C2-tasolla ovat äidinkieliset puhujat.

Ensimmäinen lukemani saksankielinen kirja

Perjantai-iltana menin taas kahvilaan istumaan iltaa Raquelin kavereiden kanssa, lauantaina nukuin puoleen päivään ja kävin ratsastamassa. Illalla menin Franziskan 18-vuotissynttäreille. Siellä oli paljon porukkaa ja oli oikein mukavaa. Tarjoilu erosi mielestäni suomalaisten nuorten vastaavista juhlista. Aluksi oli keittoa ja patonkia sen kanssa, sitten kuivakakkua, torttua minkä päällä oli kermaa, rahkaa ja sipsejä. Juomavalikoimaa oli jos monenmoista vedestä, kuohuviiniin ja cocktaileihin. Suomalaisten juhlien kermakakkuja ja keksivalikoimaa tulee täällä ikävä. Lähdimme klo 4 aamulla ajamaan kotiinpäin polkupyörällä taas kerran. Koko ilma on öisin kostea, sumuinen ja jäätävä. En kyllä yksin ajaisi tuohon aikaan missään, mutta nyt meitä oli sentään kolme ajamassa. Olin todella väsynyt, en melkein pystynyt ajamaan pyörää, koska en pystynyt ajattelemaan enää mitään ja meinasin nukahtaa pystyyn. Aamulla heräsin klo 12 skypettelemään, mutta jouduin menemään uudestaan nukkumaan sen jälkeen. Elämänrytmi on täällä tosiaan vähän muuttunut yöpainotteiseksi. Suomessa en ikinä pystynyt nukkumaan kuin max. puoli 11 aamulla, mutta täällä tuntuisi joskus voivan nukkua klo 2 iltapäivällä asti.

Olen edennyt saksan omatoimisessa opiskelussa. Saksanopettajani lainasi minulle kirjan, jossa on novelleja A1-A2-tasoisille lukijoille. Se oli hyvä ja lukeminen on rentouttavaa, joten aloin lukea täältä kotoa löytämääni nuorten kirjaakin saksaksi. Olen lukenut saman kirjan Suomessa, ja ymmärrän aika paljon. Lisäksi olen katsonut jo kaksi elokuvaa saksaksi dubattuna (täällä kun ei muita kuin dubattuja olekaan). Niitäkin ymmärsin huomattavan hyvin. Kuukauden oleskelun jälkeen sujuu kielenkäyttö kyllä hyvin. Joku sanoi, että kolmen kuukauden jälkeen ymmärtäisin kaiken, mitä ihmiset puhuvat. Sitä odotellessa.

Tässä näin lopuksi haluaisin vielä esitellä vammautumistani. Keitin kananmunia munankeittimellä viime viikon lauantaina, minkä kuvussa on reikä josta höyry tulee ulos. Vahingossa työnsin käteni sen yläpuolelle ja poltin ranteeni. Kaksi tuntia pidin kylmää kädessäni, mutta silti se sattui monta tuntia. Nyt viikon edetessä käsikin on vaihtanut väriä punaisesta siniseen ruskeaan ja vihreään toisinaan ja nyt olen edennyt jo ihon kuoriutumisvaiheeseen. Sen pahempaa ei täällä onneksi kuitenkaan ole minulle vielä sattunut.

Huomenna Susi ja Jörg tulevat kotiin. Menen ostamaan ruokaa ja olen siivonnut. Ensi viikolla on täällä syysloma, joten käyn vain töissä aamupäivisin (muista kouluista tulee lapsia minun kouluuni). Torstaina juhlimme Marian syntymäpäivää ja perjantaina matkustamme kymmeneksi päiväksi Münsteriin koulutukseen. Siis jotain kauan odotettua vaihtelua tiedossa!

Haluaisin vielä kiittää viesteistä ja postikorteista, jos olet sellaisen minulle lähettänyt. Niitä on todella mukava saada. Tänne blogiin voi kirjoittaa kommentteja ja vain minä nään ne, niinkin voi siis minulle lähettää terveisiä. Raijaa haluaisin pyytää kirjoittamaan minulle sähköpostiosoitteesi, koska minulla ei ole sitä enkä voi siis vastata. Kiitos!