Neuschwansteinin linna

Neljäs matkapäivä on nyt takana, ja olen päässyt pois Saksasta. Maisemat ja kaikki muukin tuttuus alkoi jo kyllästyttämään pikkuhiljaa. Maanantai sujui mukavasti pikajunassa läpi maan matkatessa, jonka jälkeen kohtasinkin ensimmäiset junaongelmat. Matkalla Münchenistä Mayan luokse läheiseen pikkukylään juna hajosi ja 50 minuutin matkaan kului 1,5 tuntia...

Mayan luona aika kului kylässä olevan 5-vuotiaan viihdyttämistä seuratessa. Tulin siihen tulokseen, että matkani parasta antia tulee ehkä olemaan muiden sohvilla surffailu. Paikkoihin saa aivan erilaisen näkökulman, kun pääsee katsomaan miten muut asuvat, ja elämään heidän arjessaan mukana. Nämä vierailut vuorottelevat hostellien ja yksinolosta nauttimisen kanssa, joten tylsää ei ehdi tulla.

Tiistaina pitkäaikainen unelmani toteutui, kun pääsin vihdoinkin vierailemaan Neuschwansteinin linnalla. Upea reissu! Silmiä hivelivät maisemat: upeat vuorenrinteet, henkeäsalpaavat näkymät ja uskomattoman värinen turkoosi vesi. Juuri sellaista mitä haluankin nähdä! Päivä oli kohtuu kallis ja aamuherätys ennen puoli kuutta, mutta silti kaikki oli reissun arvoista! Koska olen valinnut myös seuraavat matkakohteeni ulkoisen antinsa ja kauneutensa vuoksi, odotan innolla myös seuraavia kohteita. Pääsen taas ottamaan satoja kuvia päivässä, jotta voin sitten ihailla niitä kotisohvalla.

Toistaiseksi matka on sujunut oikein hyvin: junanvaihtoja ei ole ollut liikaa, tuntikausien junassa istuminen menettelee vielä ja liian painava rinkkakin on alkanut tuntua ihan ok:lta. Sää on erittäin lämmin ja aurinkoinen. Seuraavina päivinä luvassa on noin 30 astetta joka paikassa... Ainoa asia, mikä voisi olla toisin on tukkoinen nenä ja karhea kurkku. Positiivisin mielin odottelen kaiken kaikkiaan seuraavia aikaisia aamuja ja kokopäiväisiä nähtävyyskierroksia.

Nyt olen juuri saapunut Innsbruckiin. Vaelsin hostellille 3 km ja eksyin matkalla pari kertaa, seuraavalla kerralla aion kyllä käyttää bussia. Asustelen nyt seuraavat 2 yötä 6 hengen huoneessa, joka on pieni kuin mikä, ja ilmeisesti olen ainoa nainen siellä... Se ei kuitenkaan haittaa, koska seuranani ovat mukavat englantilaiset ja kuulemma 2 ranskalaista vaeltajaa.

Franzin kanssa Münsterissä

Jordan, jo viisi vuotta ystäviä :)

Kuvat kertokoon puolestaan

matkaseura

Münster ja Hampuri

Eilen lauantaina alkoikin sitten reissu. Menin Rhedasta ensin Münsteriin, jossa ehdin nähdä Franziskaa pari tuntia. Ehdin juuri käydä kylässä hänen luonaan. Junamatkalla juttelin 80-vuotiaan berliiniläisen mummo-professorin kanssa, joka olisi ehdottanut hotellin etsimistä yhdessä jos olisin sellaista tarjonnut, ja joka kehotti minua olemaan kantamatta rinkkaa, koska selkärankani litistyy. Punnitsinkin rinkkani ja huomasin, että olen innostunut shoppailemaan liikaa: kaksi reppuani painaa jo yhteensä n. 26 kg, eli 2 kg vähemmän kuin mitä minulla paluumatkalla saa olla mukana... Seuraavat shoppailut taitaa jäädä sitten Espanjaan saakka...

Matkat sujuivat erinomaisesti. Yhteensä junatunteja tuli 3h 40 min.

Jordan valmistautumassa hikitreeniin

Sunnuntaina kävimme Jordanin kanssa yhdessä urheilutapahtumassa hikitreeneissä. Paikalla oli kai n. 150 henkeä (?). Lopuksi oli lankutushaaste, ja minä jaksoin top 10 asti lankkuasennossa kaikista ihnisistä! :) Jordanilla on paljon kokeita tulossa, joten hänen pitää opiskella paljon, mutta pääasia että näemme nyt 2 vuoden tauon jälkeen. Maanantaiaamuna reissu jatkuu Münchenin lähelle vanhan vapaaehtoiskaverin Mayan luokse.

Harjoittelu loppui ja interreili alkaa!!!

Tänään voin onnellisesti todeta, että sain harjoitteluni suoritettua kaikesta huolimatta! Spontaanin suunnitelmien muuttumisen ja Nepalin matkan vaihtumisen jälkeen päädyin Saksaan ja ehdin tehdä kaiken tarvittavan ennen paikallista kesälomaa :) Sain täytettyä unelmani siitä, että tulen tänne vielä takaisin pidemmäksi aikaa, sillä nyt pystyin objektiivisesti tarkastelemaan kaikkea täällä, enkä elä vain vaaleanpunaisissa kahden vuoden takaisissa ajatuksissani. Täälläkin on elämä normaalia eikä vain täydellistä ja ihmeellistä.

Mirjalla oli synttärit keskiviikkona.

Aloitin viikon jopa tunnin kestäneellä keskustelulla iki-ihanan mentorini kanssa, ja kävimme läpi kaikki loput kysymykset mitä minulla vielä oli kouluun liittyen. Lisäksi keskustelimme hieman harjoittelustani. Hänen mielestään olin rohkea ja spontaani tämän harjoittelun kanssa, mutta muuten en oikeastaan saanut palautetta. Keskustelussa hän oli tosi mukava ja ystävällinen, ja jopas olikin jo eri ääni kellossa kuin edellisen viikon perjantaina. Ihme tyyppi. Viikko meni ihan mukavasti, minulla oli enää 10 tuntia tekemättä, joten pidin keskiviikkona vapaapäivän ja järjestelin asioitani.

Emma 42v. Iloitsen suuresti huomatessani, että joidenkin ihmisten kanssa voi vain jatkaa keskustelua ja hengaamista siitä kuin viimeksi on tavattu. Esimerkiksi Emman kanssa tuntuu, että olisin nähnyt hänen viime viikolla, eikä kaksi vuotta sitten.

Keskiviikkoiltana oli koulun Johannes-juhla, eli täkäläinen juhannus, jossa luokat 1-4 vanhempineen tuli koululle kaiken maailman leipomusten kanssa, 3. luokkalaiset lauloivat ja tanssivat pari laulua nuotion (täkäläinen kokko = muutama halko päällekkäin) ympärillä. Sitten syötiin (keskityin kakkuihin) ja lapset hyppivät kokon yli onnea saadakseen. Tässä tilaisuudessa tulin siihen johtopäätökseen, että mentorini käytöksen vika tosiaankin piilee hänessä eikä minussa, sillä hän ignoorasi minut moneen kertaan juhlassa ja sitten kun vihdoinkin sanomaan hänelle muutaman sanan, niin hän sulki minut ulos keskustelusta seisomalla selkä minuun päin ja puhumalla niin hiljaa etten kuule... Naurettavaa touhua. Torstaina vein askartelemani kiitos-kortin kouluun ja ostin pari kakkua opettajille, niin ei siitäkään kiitoksen kiitosta kuulunut tältä opettajalta, vaikka erikseen olin hänen nimensä kortissa maininnut. Muilta opeilta kiitos kyllä kuului. Perjantainakin tämä opettaja ei mitenkään noteerannut sitä, että olen Suomesta asti tullut hänen luokkaansa 4 viikoksi ja nyt olin lähdössä pois. Ei kiitoksen kiitosta, ei edes lapsille mitään asiaan viittaavaakaan sanonut tms. Suoraan sanottuna olin kyllä pettynyt. Lopuksi kättelin opettajaa ja hän toivotti hyvää jatkoa, ei muuta. Ihme touhua tollainen, ettei voi edes ystävällinen olla. Yhdeltä lapselta sentään sain kukkakimpun, se lämmitti sydäntä. Nyt onnellisena aloitan loman, jota olenkin alkanut tässä pikkuhiljaa kaipaamaan. Viimeksi taisin olla vapaalla joululomalla, huohh.

Keskiviikkona olin myös vanhojen kollegojeni kanssa syömässä. Kaikki iloitsivat läsnäolostani ja koulun rehtorikin, jonka olin kaksi vuotta sitten nähnyt ehkä kaksi kertaa, muisti minut! Tulin siihen tulokseen, että taisin valita väärän harjoittelupaikan... Olisi ollut varmasti paljon hauskempaa olla koulussa, missä lapset iloitsevat olemassaolostani ja opettajat ovat kivoja ja ystävällisiä... Pääasia kuitenkin nyt, että harjoittelu on nyt suoritettu. Ja että minä kohtelin mentoriani ystävällisesti hänen epäystävällisyydestään huolimatta. Ainakaan minä en tehnyt mitään väärin.

Minä tein kakun Mirjalle Suvin kanssa ja pilasinkin sen yhden kerran, joten lopulta Mirjakin joutui tekemään sitä. Kakku valmistui 5 minuuttia vieraiden saapumisen jälkeen. Mutta oli hyvää silti.

Ensimmäinen lautasellinen juhannusjuhlan herkkuja: kakkua.

Viimeiset kolme päivää ruokavalioni on koostunut kakuista.

Juustokakkua, yli kilon kakku maksoi 2,20 euroa.

Lisäksi tässä puuttu kaksi kuvaa omenakakusta ja mansikka-raparperikakusta. Oli hyvää myöskin.
Alkaa kyllä pikkuhiljaa tulemaan kakku jo korvista ulos. Onneksi jätän halpojen kakkujen maan taakseni 4 päivän kuluttua.

Huomenna alkaa lähes kolmen viikon interreili.
Matkakohteena on Hampuri (tapaan vanhan hyvän ystäväni Jordanin)
- München (tapaan vanhan vapaaehtoiskaverini ja käymme hienossa linnassa)
- Innsbruck (jospa tällä kertaa näkisi ne Alpitkin jossain...)
- Venetsia (telttamajoitus minua tällä matkalla eniten jännittää...)
- Arona (tapaan vapaaehtoiskaverini, maailman hauskimman italialaisen Loriksen, joka on luvannut näyttää minulle kaikki maailman paikat)
- Nizza (toivottavasti tämä paikka on yhtä kiva nice kuin sen nimikin on englanniksi: Nice)
- Marseille (tämä on vain välietappi liian pitkällä junamatkalla. Toivottavasti ehdin käydä laguuneilla siellä, muuten ei koko kaupunki oikeastaan kiinnosta)
-Barcelona (vapaaehtoiskaverin Martin luona) ja sitten kotiin Suomeen mökkeilemään 15.7.
Tähän väliin ehtii mahtua varmaan monta seikkailua, mutta olen nyt matkaa suunnitellessani yrittänyt minimoida kaikenlaiset epämääräisyydet. Toivotaan että kaikki sujuu hyvin. Päivittelen tänne lyhyesti kuulumisia aina kun pääsen nettiin, mutta esim. Venetsiassa mulla ei ole nettiä eikä välttämättä sähköäkään...

Nyt alan selvittelemään luteiden ehkäisemistä, joten kirjoittelen taas viikonlopun jälkeen lisää.

Hyvää juhannusta!

Juhannusruokaa NAM!

Juhannusta vietettiin täällä samoissa sääolosuhteissa kuin ilmeisesti Suomessakin. Juhlan kunniaksi tuli tännekin kylmä ja sadetta, jotta pääsimme oikein virittymään tunnelmaan. Grillasimme Suvin, Ninan, Hanneksen ja naapurin Michelin kanssa ja pääsin taas nauttimaan maukasta saksalaista makkaraa. Päivällä leivoimme taas Mirjan ja Suvin kanssa karjalanpiirakoita, oli kyllä erittäin maukasta!

Tänä viikonloppuna tapaan Franziskaa, joka on Münsteristä tullut käymään kotikaupungissaan. Lauantaina leivoimme omenakakkua ja huomenna sunnuntaina sipulitorttua namnamnam! Teimme samoja herkkuja myös tasan kaksi vuotta sitten lähtöni kunniaksi, joten taidamme ottaa tämän tavaksi. Ruokavalioni taitaa olla nyt viimeisen viikon aika kakkupainotteinen, koska aion lähtöni kunniaksi nauttia maukkaita saksalaisia kakkuja siellä sun täällä. 

Ilmeisesti olen perinyt äidiltäni kyvyn näyttää samalta vuodesta toiseen.

Viikonloppuna minun pitäisi vielä saada viimeiset opukset Steiner-kouluihin liittyen luettua, jotta en joudu raahaamaan kaikkea saamaani materiaalia läpi Euroopan rinkassani. Lisäksi pitäisi suunnitella vielä yksi liikuntatunti ja keksiä kaikki loput kysymykset, joihin haluaisin koulusta vielä vastauksen.
Viime viikolla oli koulussa retkipäivä ja kävimme metsässä vaeltamassa. Ensi viikolla on keskiviikkona joku koulun Juhannus-juhla, mikä on hyvin epätyypillistä täkäläisille kouluille, mutta ilmeisesti tyypillistä Steiner-kouluille.

Minulla on enää 5 päivää jäljellä, ja odotan innolla harjoittelun loppumista. On ollut erittäin kiintoisaa ja olen saanut paljon ideoita. Varsinkin viime viikolla oli tosi mukavaa, kun kiersin niin monissa eri luokissa ja tunneilla katsomassa, enkä joutunut kommunikoimaan mentorini kanssa kovin usein. Ensi viikkoa odotan hieman negatiivisin mielin, koska mentorini ilmeisesti aikoo laittaa minut siivoamaan kaiken luokassa ja muuttamaan kaikki kamat sieltä toiseen luokkaan. Suoraan sanottuna en enää jaksa mentorini tyyliä ja persoonaa, joka vaikuttaa siltä, että olen siellä vain tekemässä juttuja mitä hän ei halua/jaksa tehdä, ja en ole kovin tervetullut. Olen todella onnellinen päästessäni hänestä eroon.

Ensi viikolla pitäisi myös saada viimeiset matkajärjestelyt tehtyä, sillä tasan viikon päästä aloitan lähes 3 viikon kiertolaiselämäni Hampurista... Kiirettä pitää!

Harjoittelu jo puolivälissä!

Harjoittelu on jo puolivälissä, enää kaksi viikkoa ja sitten on odotettavissa 3 viikon reissaus. Minua alkoi jo jännittää!

Kauniita ruusuja kukkii kaikkialla.

Lauantaina pyöräilin 25 km läheiseen kaupunkiin ostamaan tiettyä laukkua äidilleni. Perillä kävi ilmi, että kyseinen liike olikin jo lopetettu... Noh, ainakin sain lempparileivoksiani, joita ei saa kuin yhdestä tietystä leipomoketjusta ja sain 2h 20 min hikisen spinning-treenin... Loppupäivän makasinkin sitten sängyssä :D

 Muotopiirustuksessa harjoitellaan hienokoordinaatiota ja visuaalista hahmottamista. Sitä on joka aamu nyt kolmen viikon ajan kakkosilla noin tunnin. Olen harjoitellut mukana. Opettaja piirtää mallin taululle kokonaan tai puoliksi ja lapset kopioivat. Sen jälkeen tehtävänä on peilata kuvio (yllä), muuttaa kulmikkaat muodot pyöreiksi tai päinvastoin, lisätä eri väreillä lisää samankaltaisia viivoja, keksiä oma kuvio jne.

Keksi omia muotoja ja anna parin kopioida sama kuva. Vasemmalla mun piirustus, oikealla lapsen.

 Nyt ollaan harjoiteltu kovasti kahdeksikkoja. Tässä piti ensin sommitella 7 kahdeksikkoa sivulle, sitten yhdistää ne kaikki ja sitten hurauttaa yhdellä liidunvedolla koko kuvio läpi monta kertaa. Alla kahdeksikot sai laittaa omaan järjestykseen. Sitten ne piti muuttaa kulmikkaaksi ja yhdistää. Minun luovuus ja taito loppui siihen.

Muotoaskartelua, kerrankin onnistunut oppitunti.

Suunnittelin tämän jatkoksi muotopiirustukselle.

Kertotauluharjoittelua.

Steiner-koulussa ei ole oppikirjoja, joten kaikki tehdään itse. Oppilaat tekevät itselleen vihkoja, joihin tulee monisteita ja heidän itse tekemiään tehtäviä, piirustuksia ja kirjoituksia. Kuudennen luokan kasvioppitunnilla opettaja kirjoitti taululle yli 2 kertaa kuvassa olevan tekstimäärän, ja kaikki kopioivat sen omaan vihkoonsa siististi muste(!)kynällä. Kuulemma Saksassa käytetään ihan oikeita mustekyniä.

Maanantaina toimin yhden tunnin sijaisena ja sain vapaat kädet. Suoritamme siis jälleen askartelytehtävän. Ensimmäistä kertaa opettajani suhtautui positiivisesti ideaani ensinäkemältä, wau!

Tuliaiseni koululle. Lahjoitin Tatu ja Patu -kirjan luokan kirjastoon, ja luen sitä lapsille ääneen joka viikko. Matkailuesitteistä leikkasin kuvia, joiden avulla esittelin Suomea.

Hyvin menee

Tämä viikko on sujunut mielestäni ihan hyvissä merkeissä harjoittelun suhteen. Olen pitänyt melkein joka päivä yhden pienen oppitunnin. Ne eivät aina ole onnistuneet nappiin, koska tehtävänäni on pääosaksi ollut jonkin asian opettaminen suomeksi, ja en osaa oikein eläytyä 2.-luokkalaisten suomenoppimiskykyihin. Mentorini on aika tiukka myös asioiden suhteen, joko hän jättää minut luokkaan yksin pitämään omaa oppituntia ja lähtee pitämään omaa taukoaan tai sitten hän kritisoi oppituntejani.

Keskiviikkona olin suunnitellut seuraavalla päivälle tuntikaupalla luovuudentuskissani suomen tuntia numeroista ja asioista mitä olemme jo harjoitelleen 2 viikkoa. Tein hienon kaksipuolisen monisteenkin. Aamulla sitten heti kun pääsin kouluun, niin ensimmäinen asia mitä opettaja teki, oli tuntisuunnitelmani lyttääminen liian vaikeana ja monisteenikin piti tehdä uudestaan... :D Tein sitten kuten tämä ope kehotti, mutta sitten kun pidin tuntia ja olin melko lailla eri mieltä hänen ohjeistaan ja teinkin eri tavalla, niin sain kritiikkiä. Yritän suhtautua tähän huumorilla ja avoimin mielin. Kyllä hänen puheissaan järkeäkin on, mutta kaikki ei kuitenkaan meidän pedagogisissa ajatuksissamme ole samoilla linjoilla. Ei kai niiden tarvitsekaan. Olen kuitenkin iloinen kritiikistä, koska sitä pyysin, ja kun yritin puolustella tekemisiäni niin opettaja sanoi, että "pysy ihan rauhallisena, sanon tämän siksi koska sitä pyysit." ja "pidän sitä rohkeana, että olet tullut tänne opettamaan vieraalla kielellä". En ollutkaan ajatellut asiaa tuolla tavalla. Jotenkin olen vain yrittänyt ajatella, että kaiken pitäisi sujua yhtä hyvin kuin Suomessakin...

En kuitenkaan jaksa ottaa asioista stressiä, ja yritän tehdä tämän harjoittelun aika rennolla fiiliksellä. En kuitenkaan ehdi olla täällä kauaa ja mielestäni saan eniten irti nyt kaikista Steiner-koulun ajatuksista, opetuksen tekoa ehdin harjoitella myöhemminkin. Olen nyt ollut joka päivä kuutisen tuntia koulussa, vaikka joudunkin sen takia sitten heräämään joka aamu klo 6 ja olen kotona vasta klo 15. Koulussa on kuitenkin niin paljon nähtävää, etten ehkä laiskuuttani jaksa vain tehdä vaaditut 4 tuntia ja sitten lähteä kotiin. Yritän nyt saada mahdollisimman paljon irti kaikesta, vaikken ehdikään 4 viikossa varmaan saada kuin pintaraapaisun Steiner-pedagogiikasta.

Tämä kaksoistunti kuvataidetta oli menestys. Keksin hienon idean muotoaskartelusta, jossa lapset harjoittelevat hienomotorisia taitojaan, luovuuttaan ja esteettistä silmäänsä ja yhdistävät nämä taidot muotopiirustuksessa opittuihin taitoihin (erilaisten muotojen tekeminen). Ensi viikolla saan ehkä toimia sijaisena yhden tunnin täysin yksin ja vapain käsin, saapi nähdä jos teen taas kuvista...

Torstaina olin käymässä vanhassa työpaikassani kokopäiväperuskoulussa. Osa lapsista oli jo lähtenyt kotiin, mutta osa oli vielä siellä. Kaksi vuotta sitten ekalla ja tokalla luokalla olijat ovat nyt joko viimeistä tai toisiksi viimeistä vuottaan samassa koulussa. Olen todella iloinen, että ehdin nyt tulla Saksaan, koska näen vielä nämä tutut lapset. Minut otettiin erittäin sydämellisesti ja ilolla vastaan :). Lapset muistivat minut vielä hyvin ja tulivat halaamaan. Oli ihana huomata, että olin jättänyt hyvät jäljet jälkeeni. Vanha maalaukseni ja osoitteenikin olivat vielä seinällä! Ensimmäisiä kysymyksiä lapsilta olivat: "Osaatko vieläkin piirtää yhtä hyvin?" "Tulitko nyt tänne taas kokonaan töihin?" "Tuuthan sä tänne joka päivä käymään, tai ainakin joka viikko?". Kaksi vuotta sitten keväällä niitin mainetta ja kunniaa ja olin hyvin työllistetty kun aloin piirtää lapsille ja lapsista kuvia. Nytkin lupauduin sitten piirtämään Pokemoneja, koska minut kerran siitä niin hyvin muistetaan :) Oli todella mieltä ylentävää kyllä tämä vierailu! Kahden viikon päästä menen vanhojen työkavereiden kanssa ravintolaan syömään.

Kuvia

Finnin ja Saagan kanssa lenkillä

Kaunis kesäsää. Viime viikonloppuna oli reilusti yli 30 astetta lämmintä, samaa ilmeisesti odotettavissa myös tällä viikolla.

Yökävelyllä koiran kanssa. Näin lepakon!

Jälleennäkeminen vanhan vapaaehtoistyökaverin Manun kanssa. Kahden vuoden aikana hän on jo ehtinyt perustaa perheen!

                          Söpö vauva ♡

Toinen ja kolmanneksi viimeinen viikko koulussa alkoi. Opetin lapsille Lintu lensi oksalle -laulua ja tanssia. Odotettavissa on vierailua muihinkin luokkiin, kasiluokkalaisten musikaali ja varmasti paljon kiinnostavaa. Tänään sain taas lopettaa yhden opettajan teitittelyn, alan tulla enemmän osaksi kalustoa :) Tämän viikon ajatuksista lisää loppuviikosta.

Ensivaikutelmat koulusta

Ensimmäinen harjoitteluviikko on nyt takana. Ensimmäisen päivän epävarmuus ja negatiiviset fiilikset mentoristani ovat hälvenneet. Mentorillani on tarkat näkemykset kaikesta ja siitä miten kaikki asiat pitää tehdä. Tänään hän kuitenkin jätti minut luokkaan yksin lapsien kanssa vähäksi aikaa, joten ehkä hän alkaa luottamaan minuun...

Tällä viikolla pääsin tutustumaan lapsiin paremmin ja pääsin pitämään jo pari oppituntia Suomeen liittyen. Aamurutiineihin on nyt otettu Jaakko kullan laulaminen ja pieni vuoropuhelu suomen kielellä. Tänään näytin kuvia Suomesta ja luin Tatu ja Patu-kirjaa ääneen. Olisi kiva tietää miltä mun ääntämys kuulostaa natiivin korvissa kun yritän lukea jotain sanoja mitä en ole ennen ikinä nähnytkään...

Alkupäivien kielikankeus on poissa, ja lapset auttavat kun yritän selittää jotain. En aio täällä yrittää päästä opettamaan mahdollisimman paljon, pienet päivittäiset tuokiot riittävät minulle, koska saan jo muutenkin paljon irti jo opetuksen seuraamisesta. Minut pistettiin osallistumaan muotopiirustukseen, jossa piirretään tietynlaisia kuvioita ja näin kehitetään molempia aivopuoliskoja. Lisäksi tänään pääsin katsomaan eurytmiaa, joka on omanlaisensa taiteenmuoto. Nämä molemmat oppiaineet ovat Steiner-koululle ominaisia, niistä lisää myöhemmin.

Koulussa vietän neljästä kuuteen tuntia päivässä. Ensi viikolla menen tutustumaan myös muihin luokkiin kuin omaani, jotta saisin mahdollisimman laajan kuvan koko koulusysteemistä. Nyt ensin on kuitenkin 4 päivän viikonloppu, ja odotettavissa on 30 asteen helle. Muutamia vanhoja ystäviä olen jo nähnyt ja tulen tässä näkemään lähipäivinä, mutta muuten ei ole mitään erikoisempia suunnitelmia. Yritän vain nauttia arjesta, vapaa-ajasta ja käydä kuntoilemassa. En koe tarvetta matkustella ja juosta ympäriinsä tässä, koska sitä ehdin jo kaksi vuotta sitten tehdä tarpeeksi.

Hyvää viikonloppua!