Elämää

Isäntäperheeni muille vuokraama ravintola

Viime viikko sujuikin sitten normaalisti työn ja vapaa-ajan merkeissä. Nicole ja pojat ovat matkustaneet nyt muutamaksi viikoksi Alpeille, joten asun kahdestaan täällä Hubertin kanssa. Yhteiselo sujuu hyvin, hän kysyy mitä haluan syödä ja ostaa sitä ja muutenkin kysyy onko kaikki hyvin. Lisäksi saan kutsua tänne niin paljon kavereita kuin huvittaa ja milloin vaan. Paljon en ole kotona ehtinyt viettämään aikaa, mistä minulle tulee jo melkein huono omatunto. Niinpä nyt sunnuntaina olin katsomassa jalkapallopeliä ja syömässä Hubertin kanssa tämän perheen omistamassa pikaruokaravintolassa. Hubert on manageri Rhedan jalkapallojoukkueessa, ja käy siellä monta kertaa viikossa iltaisin. Lisäksi hän aina katsoo urheilua telkkarista. Yritän esittää kiinnostunutta, niin hän alkaa selittää minulle kaikkea ja kutsuu mukaansa jalkapallokentälle. Käyhän se hyvänä asukkaana olo niinkin.

Säätila on nyt ollut hieman kylmä mutta kuiva, ja aurinkoakin on näkynyt pari kertaa! Nyt on taas vähän lämpimämpää. Lumesta ei ole tietoakaan. Minusta tuntuu, että kevät tulee kohta, linnutkin laulaa niin iloisesti.

Täällä sitä arkea vain eletään, tavataan kavereita, käyn suomalais-saksalaisen perheen luona, kävin elokuvissakin! Sisustin huoneeni: löysin päiväpeiton ja laitoin valokuvia ja saamani postikortit seinälle. Nyt tuntuu olo todella kotoisalta täällä. Tunnetta vain vahvistaa se, kun Hubert kysyy joka päivä normaalisti, että ketä tänään tulee kylään. Olen kuin perheenjäsen täällä. Olen todella onnekas, että minulla on nyt niin hyvä isäntäperhe, mutta sen lisäksi vielä tämä puolisuomalainen perhe (jossa on suomalainen varaäiti!) ja vielä todella hyviä ystäviä. Mai ja Franziska ovat täällä parhaat ystäväni ja heidän kanssaan voin puhua aikalailla kaikesta. Main kanssa voin jakaa kaiken, ja jos en näe häntä pariin päivään niin tulee jo kova ikävä. Aina on joku, jonka puoleen voin kääntyä :)