Epäonninen viikko

Tämä viikko ei sitten sujunutkaan niin hyvin kuin olisin halunnut. Kun yskä ja nuha vihdoinkin olivat melkein poissa, sain huomata joka päivä kärsiväni pääkivusta ja minua nukutti koko ajan. Osittain tämä johtui sitä, että jouduin joka aamu nousemaan puoli 7 valmistamaan lapsille aamupalaa. Iltaisin taas en ehtinyt ajoissa nukkumaan. Tehtäväni oli siis katsoa, että kaksoset nousevat kun herätyskello soi, syövät ja lähtevät ajoissa kouluun. Pyysin vapaata aamua Hubertilta pääkipuni takia ja hän sanoi, että "ei se ole mitenkään mahdollista, että lapset yksin pärjäisivät". Mielestäni näissä saksalaisissa lapsissa on pahasti vikaa, jos he eivät 11-vuotiaina selviä yksin kouluun lähdöstä. Tietääkseni minä menin jo yksin kouluun 7-vuotiaana...

Kyllä lapset nyt osaavat nousta kun kello soi, kaivaa sitten aamupalaa jääkaapista ja lähteä kouluun kun kello on sopivasti. Hyvin nämäkin pojat sen hoitaisivat ilman minua, vanhemmat täällä vain tuntuvan olevan liian holhoavia. Nytkin kun en passaa heitä, niin he laittavat astiansa ihan itse pesukoneeseen, kun äiti tekee aamupalaa niin he jättävät aina kaikki levälleen. Koulussakin huomaan kuinka avuttomia lapset ovat, monet tuodaan kouluun ja haetaan koulusta. Lisäksi minun pitää aina siivota kaikkialla, kun näitä lapsia ei ole opetettu kotona siivoamaan omia jälkiään. "En mä noita tohon jättänyt." En minäkään ole mitään levälle jättänyt, silti joudun ne siivoamaan. Ärsyttää tällainen lasten avuttomuus, eikö heitä voisi vähän itsenäiseen toimintaan enemmän kannustaa?

No sitte torstaina tämä pääkipu helpotti niin hups vaan, päivällä huomasin kärsiväni selkäkivusta. Kipu vaan parani iltaa kohden, niin että vain makuuasento tuntuu hyvältä. Minulle riittää jo tämä ikuinen sairastelu, joten menin torstaina lääkäriin ja tilasin loppuviikon vapaata. Tässä pitäisi yrittää tervehtyä ennen kuin matka alkaa, sitä en tosiaankaan halua enkä aio perua. Kävin kollegani suosittelemalla lääkärillä, jossa oli ruuhkaa ja niinpä sain nauttia tunnin seisoskelusta, mikä ei todellakaan ollut kivaa, koska se sattuu koko ajan. Torstai sujuikin sitten vaaka-asennossa, perjantaina lähdin tekemään selkäjumppaa vaatekauppaan. Illalla jäi suunniteltu koko yön biletys, ja kävin vain tervehtimässä Räsäsiä, jossa sain mukavasti selkähierontaa ja lämpötyynyhoitoa. Lauantaina lähdin viideksi tunniksi shoppailemaan viereiseen kaupunkiin, sen jälkeen olikin sitten hieno jumitus taas selässä. Kolmeen päivään en ole pystynyt istumaan. Nyt tässä on yritetty pakata matkaa varten ja huomenna olisi tarkoitus lähteä matkaan. Saa nähdä miten tässä edetään selkäkivun kanssa... Yhtään särkylääkettä en ole vielä ottanut, mutta jos ei muuten niin matkalla sitten...

Lisäksi muita hienoja tapahtumia tältä viikolta oli keskiviikon kevään alkamispäivä. Lunta tai oikeastaan räntää tuprutti taivaan täydeltä ja torstaina vain jatkui. Ulkona ei ole tietoakaan kevään tulosta, vaan siellä näyttää aivan joululta. Ja sitähän kukaan ei tällä hetkellä siellä haluaisi nähdä. Lumi onneksi kuitenkin on nyt jo sulanut pois. Nyt on vain kova jääkylmätuuli, mutta se on raikas ja muistuttaa suomalaista kylmyyttä, joten en valita.

Matkareittini on siis seuraava: su: Berliini, ma: Dresden, ti-ke-yö junalla Berniin, ke & to Bernissä, pe-aamuna Luzerniin, la-aamuna Zürichiin, su-ma-yönä junalla kotiin, ma-aamuna Hanneksen synttäribrunssille. Odotan jo innolla kotiin paluuta, sitten on matkasta ainakin selvitty. Matkaan lähden heikoin odotuksin ja elättelen toivoa, että se onnistuu kaikesta selkäkivusta ja muusta mukavasta huolimatta. Pääsiäisen jälkeen sitten asiasta lisää.