Sairastelua ja pikatalvi

Talvisia maisemia kaupungista

Tällä viikolla ei olekaan paljon erikoista tapahtunut. Olen käynyt töissä ahkerasti. Aamupäivisin olen hengaillut kotona, skypettänyt ja muuten vain vetelehtinyt. Maanantaina pääsin vihdoinkin taas ratsastamaan, tiistaina taas kävin kuorossa. Tällä viikolla minulla olisi joka päivä kuorotreenejä, sillä ensi viikonloppuna meillä on kevätkonsertti ja äänitämme CD-levyä. He ovat jo äänittäneet suuren osan levyatä, mutta nyt vielä on jäljellä joitakin kappaleita. Sunnuntaina olin suomalais-saksalaisen perheen luona taas piirakanpaistotalkoissa, joissa oli myös muutama muu suomalainen vaihto-oppilas lähikaupungista.

Olen taas ollut sairaana. Olen siis nyt ollut kolme viikkoa sairaana, siitä asti kun palasin Saksaan. Silloin minulle iski kamala nuha, jollaista en ole ikinä kokenut ja olin siis sairaslomalla (lomalla mun loman jälkeen...). Sitten olin muutaman päivän terve ja minuun iski yskä. Menin heti apteekkiin ostamaan yskänlääkettä, jota sai ottaa viikon ilman lääkärissä käyntiä. Niinpä sitten vedin sitä viikon ahkerasti, yskä loppui melkein. Yskä loppui, tuli nuha, tällä kertaa normaali nuha. Nyt olen ollut yhden päivän taas terve, odotan mielenkiinnolla, mitä seuraavaksi taas tulee... Saksassa on nyt aikainen flunssakausi ja on paljon ihmisiä kipeänä. Jonkun teorian mukaan olen nyt sairas koko ajan, koska täällä on erilaiset virukset ja bakteerikannat. Ne kaikki tarttuvat siis minuun, koska minulla ei ole saksalaista vastustuskykyä... Mutta töissä käyn nyt koko ajan ja en nyt kovin sairas ole ollut niin eiköhän se tästä vielä...

Aurauslaatua pääkadulla 4 päivää lumisateen jälkeen

Viime viikon sunnuntaina tuli hieman lunta. Koko viikko oli pikkaisen pakkasen puolella, meillä oli täällä talvi. Maanantaina tuprutteli koko päivän lunta, 20cm oli tullut yön aikana. Koko maa oli kaaoksessa voisi sanoa. Auraus on täällä todella laadutonta: täällä aurataan ekana satamispäivänä isot tiet ja siinä se sitten olikin. Ihmiset ei aja autoilla niin paljon ja kaikki on ihan kauhuissaan kun lunta tulee. Sitä nyt sitten viikon verran tuossa maassa oli ja nyt alkoi taas plussakausi. Huomenna meillä ei luultavasti ole enää lunta (onneksi), koska on siinä +10 asteen paikkeilla lämmintä ja sataa vettä. Itse asiassa huomenna on jossain päin maata taas +18 astetta, kesäsää :D. Kyllä tämä saksalainen talvi on hauskaa vaihtelua sille Suomen lumiselle vaihtoehdolle. Nyt elättelen toivoa, että kevät tulee, ja lunta ei tule enää. Täällä alkaa maaliskuussa kevät ja kohta on jo sentään helmikuu...

Sivukatujen tilanne loppuviikosta

Uudessa perheessä hyvä olla

Talvi on tullut tännekin

Pulkkamäessä lähistön ainoalla kukkulalla

Tämä ja edeltävä viikko ovat sujuneet rauhallisesti. Toissaviikkona minulla oli kamala nuha ja olin siis sairaslomalla. Vietin aikaa kotona uuden perheeni kanssa. Tämän viikon keskiviikkona minulla oli viimeinkin orientaatiokurssin koe: 25 monivalintakysymystä (250 olimme harjoitelleet) liittyen historiaan, yhteiskuntaan, kulttuuriin ja politiikkaan. Kaikki menivät mielestäni oikein. Nyt siis minulla loppui aamupäiväkurssi ja olen aamupäivisin vapaa. Se on mukavaa, sillä minulla on vihdoinkin aikaa itselleni ja ilmoittuduin jo esimerkiksi kahdelle urheilukurssille aamupäivisin.

Pojat leikkimässä jäällä

Kuntoni on päässyt täällä huononemaan niin nyt keväällä alkaa kuntokuuri. Nyt olen taas kipeänä, minuun iski yskä (välissä olin terve), ja osaksi se varmaan johtuu huonosta kunnosta. Minusta tuntuu että olen nykyään aina kipeä, ennen jouluakin oli. Asialle on siis tehtävä jotain. Olen ollut rauhallisesti kotona, käynyt suomalais-saksalaisessa perheessä visiitillä pari kertaa ja viettänyt paljon aikaa tämän perheeni kanssa.

Uuteen perheeni olen todella tyytyväinen. Täällä talossa on aivan eri tunnelma kuin siellä edellisessä: vieraanvarainen ja välittävä. Tunnen itseni tervetulleeksi. Lisäksi hostäitini Nicole on hyvin puhelias ja suorapuheinen, joten hänen kanssaan voin oikeasti keskustella ja lisäksi jos joku asia vähänkin ärsyttää, hän sanoo sen suoraan. Asioista keskustelemalla päästään mielestäni hyvään yhteiseloon. Edellisessä talossanihan ensimmäinen kerta kun olemassa oleva ongelma nostettiin esiin oli lausahdus: "Me haluaisimme että sinä muutat pois." Ongelmaa ei missään vaiheessa edes yritetty ratkaista, siihen minä olisin mielelläni ryhtynyt. Vain koska en miellyttänyt heitä tarpeeksi, päättivät he siirtää ongelman muualle.

 Täällä talossa taas ei olisi edes haluttu ketään asumaan tänne ja se on minulle sanottu, mutta nyt kun kuitenkin asun täällä, otetaan minut osaksi perhettä ja hyväksytään se. Nyt tuntuu vihdoinkin, että olen löytänyt kodin täältä itselleni.

Poikien kanssa kiipeilemässä

Sunnuntaikävelyllä

Reisen

Nyt jaksan vihdoinkin tänne kirjoitettua matkakertomukseni. 11 päivää olin reissussa, 5 eri maassa, yhteensä n. 50 tuntia istuin junassa ja rahaa meni alle 400 euroa. Paljon oli onnea mukana monissa sattumissa, onneksi en yksin matkustanut. Paljon tuli nähtyä ja koettua. Kotiin saavuin loppuun väsyneenä ja aloitinkin tämän viikon sairaslomalla, koska vilustuin matkalla aika pahasti. Sää oli kylmempää kuin täällä Saksassa.

München
Torstai 27.12 illalla klo 20 lähdin matkaan junalla kohti Müncheniä. Olin perillä perjantaiaamuna klo 7, ja etsin hostellini. Sitten lähdin opastetulle retkelle keskitysleiri Dachauun. Se oli ensimmäinen keskitysleiri Saksassa ja esikuva kaikille muille keskitysleireille. Siellä testattiin eri juttuja, jotka sitten pantiin muilla leireillä käytäntöön. Tuhoamisleiri se ei ollut, koska kaikki tapettavat ihmiset lähetettiin Saksan rajojen ulkopuolella sijaitseviin leireihin. Kyllä siellä kuitenkin paljon väkeä silti kuoli. Oli oikein mielenkiintoista nähdä tämä leiri. Sää kuitenkin latisti tunnelmaa ja lyhyt aika (kierros kesti 5 tuntia, mutta olisin halunnut vielä rauhassa tutustua museoon). Kiertelimme kaikki parakit ja krematoriot, kaasukammiot sun muut. Mielenkiintoista oli kuten sanottu, mutta ei sitä oikein osaa kuitenkaan käsittää mitä siellä aikoinaan tapahtui, joten sitä vain tuli katseltua ulkopuolisten silmin. Kierroksen ja edellisen yön 2 tunnin unien jälkeen olin niin väsynyt että raahauduin hostelliin vain nukkumaan. Seuraavana päivänä kiertelin Münchenin keskustaa ja sitten jatkoin matkaa eteenpäin.

Matkustin junalla Wieniin läpi Itävallan. Näin hieman Alppeja, sitä olin kauan odottanut. Seurakseni sattui meksikolainen oopperalaulaja, joka oli Euroopankiertueellaan. Matka sujui mukavasti rupatellessa. Wienistä jatkoin matkaa Bratislavaan, jossa tapasin matkaseuralaiseni: Maya, jonka luona asuimme, Manu ja Mai.

Budapest

Sunnuntaina 30.12 matkustin Main kanssa kahdestaan junalla Budapestiin, koska Maya oli sairas ja Manulla ei ollut rahaa. Tapasimme Budapestissä Bogin, johon olimme tutustuneet Münsterin seminaarissa. Budapest oli aika rupuinen ja Unkari näytti junan ikkunasta muutenkin aika köyhältä paikalta. Budapestin keskusta Tonavan molemmilla puolilla sen sijaan oli todella upea eduskuntataloineen ja linnoineen.

Wien
Uudenvuoden aattona Tubakin saapui Bratislavaan. Menimme Wieniin kaikki yhdessä juhlimaan uutta vuotta. Tavoitteena oli myös hieman tutustua kaupunkiin ja sen nähtävyyksiin, mutta ilman karttaa ja yhteistä suunnitelmaa se ei oikein onnistunut. Maya lähti aikaisemmin kotiin, koska hän halusi olla keskiyöllä Bratislavassa. Me neljä taas jäimme Wieniin. Kaupunki oli ihan turvoksissa väkeä ja siellä oli hyvä tunnelma. Musiikkilavoja oli joka nurkalla ja oopperatalollakin näytettiin oopperaa telkkarista ulkona. Kiertelimme tungoksessa, tanssimme erään lavan luona ja katselimme upeita rakennuksia keskustassa. Keskiyöllä oli upea ilotulitus, harmi ettemme ehtineet nähdä sitä kokonaan, koska meidän piti kiitää viimeiselle yöjunalle takaisin Bratislavaan.

Bratislava
Mai oli katsonut meille viimeisen junan klo 1 aikaan, seuraava olisi mennyt joskus 5 aikaan aamulla ja olisimme joutuneet olemaan ulkona koko ajan. Hän ei kuitenkaan ollut tarkistanut, että juna ei tulekaan pääasemalle, vaan jää jollekin eri asemalle. Niinpä sitten juna pysähtyi ja me olimme hieman eksyksissä. Kysyimme apua parilta tyypiltä, joka neuvoi, että meidän pitää mennä bussiasemalle junanradan toiselle puolelle. Aseman alikulkutunneli oli kuitenkin juuri suljettu. Aseman virkailija, joka sen juuri sulki puhui vain slovakiaa, minä molotin takaisin saksaa ja mistään ei tullut selkoa.

Tämä ukkeli halusi myös sulkea aseman ja niinpä me jäimme sitten raiteille seisoskelemaan. Sieltä ei päässytkään enää pois, joten meidän piti loikkia kaikkien junanratojen ja laitureiden yli ja sitten vielä ryömiä yhden tavarajunan alta niin että päästiin pois ja bussimme suuntaan. Sattumalta samaa tietä käytti myös yksi pariskunta, joka puhui saksaa ja oli vielä menossa samaan paikkaan kuin mekin! Olipas hyvä sattuma, sillä heidän avullaan löysimme oikean bussin ja vaihdoimme bussia ja löysimme kotiin, ei tarvinnut edes slovakialaisen Mayan apua pyytää.

Mutta en kyllä yksin ala matkustelemaan Slovakiassa, enkä muutenkaan siellä junalla missään, on se junaliikenne kyllä sellaista. Slovakian pääkaupungin Bratislavan asemalla (ei pääasema) on laiturit pikkuisia puolen metrin levyisiä betonikorokkeita (ne parhaat). Lisäksi on myös laitureita ilman kunnon koroketta.

Laitureita ole mitenkään merkitty, joten kun juna tulee, voi vasta sitten valita missä laituri kaksi sijaitsee tms. Pitää katsoa, millä raiteella juna ajaa. Sitten on kummallisia raiteita, kuten laituri 4P. Kävi ilmi, että se on hieman syrjempänä oleva soraläpyskä. Jos ei osaa junakulttuuria tuolla niin on kyllä hieman eksyksissä. Me olimme kerran liian aikaisin tällaisella "laiturilla", niinpä olimme väärällä puolella junaa ja ovet eivät auenneet (nekin pitää itse vetää auki kahvasta...). Sitten piti äkkiä juosta junan toiselle puolelle takaisin ja hypätä kyytiin...

Bratislavassa kävimme myös hieman vuorilla vaeltamassa eräälle linnan raunioille. Lisäksi kävimme katsastamassa alle vuoden vanhan sillan Slovakian puolelta Itävaltaan. Joka päivä juoksimme jossain koko päivän, joten oli aika rasittavaa. Oikeastaan oli vain yksi päivä, kun emme tehneet mitään rasittavaa: viimeinen lauantai kun kävimme vesipuistossa. Siellä oli porealtaita ja Wellness-puolella monta erilaista saunaa. Suomalainen sauna oli ihan surkea: 100 astetta kuuma ja ihan kuiva, siellähän palaa kun vain pyllynsä asettaa lauteille ja istuu minuutiksi. Bambusauna, joka oli 90 astetta oli paljon parempi sauna. Lisäksi testasin turkkilaisen (38 astetta, ihan surkea ja myös kuulemma ei aito), suola- ja infrapunasaunan ja mitä kaikkea. Oli kyllä ihanaa päästä saunaan 4 kuukauden jälkeen, vaikka ei nyt kunnon saunareissu ollutkaan.

Praha

Maailmankuulu astronominen kello Prahassa

3.1 lähdimme junalla Main ja Tuban kanssa Prahaan. Matka kesti n. 4 tuntia ja maksoi sinne ja takaisin n. 30€. Yövyimme hostellissa 8 hengen naisten huoneessa, se maksoi n. 8€ ja sisälsi aamupalan (muroja ja paahtoleipää). Prahassa kiertelimme nähtävyyksiä ja tapasimme yhden tuttavan, johon olimme myös Münsterin seminaarissa tutustuneet. Itse kaupungista ei jäänyt minulle kovin tarkkaa mielikuvaa, ei se ollut mitenkään erikoinen. Toisena päivänä kävin juutalaismuseossa, se on maailman suurin juutalaismuseo. Siellä oli lapsien keskitysleirillä piirtämiä kuvia ja monta vanhaa synagogaa ja paljon tietoa juutalaisten elämästä ennen ja maailmansodassa ja nykyään. Lisäksi siellä oli juutalaisten hautausmaa 1400-luvulta, joka oli ihan täynnä hautakiviä kun tilaa ei ollut ja piti haudata moneen kerrokseen. Hautausmaa olikin nyt 2 metriä tavallisen katutason yläpuolella... Oli ihan mielenkiintoinen.

Wien, 2. kerta
Sunnuntaina 6.1 alkoi kotimatkamme Wienistä klo 22.30. Olimme löytäneet tarjousliput, 29€ Berliiniin. Siellä ostimme lipun 4 hengelle, joten Berliinistä kotiin maksoi n. 16€. Menomatkani taas maksoi Münchenin kautta yli 100€... Mai, Tuba ja minä menimme jo aikaisemmin Wieniin kiertelemään. Tällä kertaa hankimme kartat ja meillä oli suunnitelma ja yhteinen kiinnostus tutustua kaupunkiin, joten ehdimme nähdä todella paljon. Vettä satoi koko ajan ja kenkäni olivat läpimärät, mutta tunnelma oli todella hyvä. Nyt olen ollut Wienissä 2 päivänä, mutta haluan vielä monta kertaa uudestaan, se on uusi lempimatkakohteeni, tähän mennessä paras kaupunki, missä olen vieraillut täällä ollessani.

Budapest

Tapahtumarikas kotimatka
Junassa olimme varanneet paikat sellaisesta huoneesta, missä on 3+3 tuolia vastakkain, valot saa pois ja lasioven kiinni. Jätimme matkalaukkumme sinne ja koska samalla käytävällä oli monia tyhjiä huoneita, menimme Mayan kanssa eri huoneeseen kahdestaan. Suunnittelimme voivamme nukkua makuuasennossa molemmat rauhassa. Sinne tuli kuitenkin kaksi miestä klo 24 aikaan, ja Maya alkoi pölöttää toisen kanssa. Minä olisin halunnut nukkua. Olin ottanut käsilaukkuni mukaan, ja näiden miesten takia otin vielä kaulapussini (2 pankkikorttia, passi ja muita kortteja) pois laukusta ja pistin paitani taskuun. Kännykkä ja rahat olivat jo takin taskussa, joka toimitti tyynyni virkaa. Maya ja mies pölöttivät klo 4 asti aamulla, eli siihen asti kun miehet nousivat Prahassa pois. Silloin pistin korvatulpat korviin ja lapun silmille ja Maya kuulokkeet korviin ja aloimme nukkua.

Budapest

Klo 8.30 oli herätys. Yllätys kuitenkin odotti: laukkuni oli kadonnut. Sitä ei vain ollut missään. Tilanne ei onneksi ollut niin vakava, koska kaikeksi onneksi siellä oli vain kirjojani, juotavaa, hammastahnaa jne. Mai kehotti minua lähtemään etsimään kassiani, ehkä se on heitetty junan roskiin tai jotain. Lähdin sitten tallustelemaan meidän käytäväämme eri suuntiin ja hups vaan niin enkös vain näekin laukkuni eräässä huoneessa. Siellä on kaksi hyvin pukeutunutta miestä, n. 30- ja 50-vuotiaat. Nuoremman miehen viereisellä penkillä nököttää minun laukkuni niin, kuin se hänelle kuuluisi.



Tempaisen oven auki ja laukkuni pois ja kysyn, mitä se siellä tekee. "Se oli jo täällä kun me tultiin." "Milloin te tulitte?" "Prahassa." "Silloin se ei ole mahdollista, koska Prahassa laukkuni oli vielä minulla." Aloinhan vasta nukkumaan siellä. Etsin konduktöörin ja hän vie minut jonkun junatyypin luokse, joka sanoo että poliisijuttu olisi aika turha, koska laukusta ei loppujen lopuksi ole viety mitään. Laukku pöllitty, mutta jälleen löydetty. Olen varma, että nämä kyseiset miehet sen ottivat, mutta eivät sitten löytäneet mitään. En tiedä, miksi he laukun itsensä luokse jättivät, mutta olen iloinen, että sain sen takaisin. Lisäksi olen iloinen, että kaksi Prahaan matkustanutta miestä tulivat huoneeseemme, niin etten voinut nukkua, koska sen ansiosta säästyin 2 pankkikortin ja passin sun muiden arvopapereiden katoamissotkulta...

München

Loppu hyvin kaikki hyvin, ja paljon tuli opittua... Onnea oli kyllä matkamme monissa sattumissa mukana. Kotimatka kesti maanantai-iltaan klo 17 asti eli 18 tuntia... Palasin uuteen perheeseeni loppuun väsyneenä, mutta niin onnellisenä siitä, ettei tavinnut kohdata enää vanhaa perhettäni. Tiistaina minuun iski hirvittävä nuha, minun piti koko ajan niistää, keskiviikkona testasin saksalaisen lääkärin ekaa kertaa ja loppuviikon olenkin rentoutunut kotona sairasloman merkeissä. Kotona vietetty löhöilyloma tuli todella tarpeeseen tämän matkan jälkeen. Jatkossa en kyllä ala tekemään noin pitkää matkaa, jossa ei ole taukoa näkyvissäkään. Lyhyemmät viikonloppureissut ovat kivempia.

Kuvia laitan myöhemmin lisää tuonne kuvat-osioon.