Epäonninen viikko

Tämä viikko ei sitten sujunutkaan niin hyvin kuin olisin halunnut. Kun yskä ja nuha vihdoinkin olivat melkein poissa, sain huomata joka päivä kärsiväni pääkivusta ja minua nukutti koko ajan. Osittain tämä johtui sitä, että jouduin joka aamu nousemaan puoli 7 valmistamaan lapsille aamupalaa. Iltaisin taas en ehtinyt ajoissa nukkumaan. Tehtäväni oli siis katsoa, että kaksoset nousevat kun herätyskello soi, syövät ja lähtevät ajoissa kouluun. Pyysin vapaata aamua Hubertilta pääkipuni takia ja hän sanoi, että "ei se ole mitenkään mahdollista, että lapset yksin pärjäisivät". Mielestäni näissä saksalaisissa lapsissa on pahasti vikaa, jos he eivät 11-vuotiaina selviä yksin kouluun lähdöstä. Tietääkseni minä menin jo yksin kouluun 7-vuotiaana...

Kyllä lapset nyt osaavat nousta kun kello soi, kaivaa sitten aamupalaa jääkaapista ja lähteä kouluun kun kello on sopivasti. Hyvin nämäkin pojat sen hoitaisivat ilman minua, vanhemmat täällä vain tuntuvan olevan liian holhoavia. Nytkin kun en passaa heitä, niin he laittavat astiansa ihan itse pesukoneeseen, kun äiti tekee aamupalaa niin he jättävät aina kaikki levälleen. Koulussakin huomaan kuinka avuttomia lapset ovat, monet tuodaan kouluun ja haetaan koulusta. Lisäksi minun pitää aina siivota kaikkialla, kun näitä lapsia ei ole opetettu kotona siivoamaan omia jälkiään. "En mä noita tohon jättänyt." En minäkään ole mitään levälle jättänyt, silti joudun ne siivoamaan. Ärsyttää tällainen lasten avuttomuus, eikö heitä voisi vähän itsenäiseen toimintaan enemmän kannustaa?

No sitte torstaina tämä pääkipu helpotti niin hups vaan, päivällä huomasin kärsiväni selkäkivusta. Kipu vaan parani iltaa kohden, niin että vain makuuasento tuntuu hyvältä. Minulle riittää jo tämä ikuinen sairastelu, joten menin torstaina lääkäriin ja tilasin loppuviikon vapaata. Tässä pitäisi yrittää tervehtyä ennen kuin matka alkaa, sitä en tosiaankaan halua enkä aio perua. Kävin kollegani suosittelemalla lääkärillä, jossa oli ruuhkaa ja niinpä sain nauttia tunnin seisoskelusta, mikä ei todellakaan ollut kivaa, koska se sattuu koko ajan. Torstai sujuikin sitten vaaka-asennossa, perjantaina lähdin tekemään selkäjumppaa vaatekauppaan. Illalla jäi suunniteltu koko yön biletys, ja kävin vain tervehtimässä Räsäsiä, jossa sain mukavasti selkähierontaa ja lämpötyynyhoitoa. Lauantaina lähdin viideksi tunniksi shoppailemaan viereiseen kaupunkiin, sen jälkeen olikin sitten hieno jumitus taas selässä. Kolmeen päivään en ole pystynyt istumaan. Nyt tässä on yritetty pakata matkaa varten ja huomenna olisi tarkoitus lähteä matkaan. Saa nähdä miten tässä edetään selkäkivun kanssa... Yhtään särkylääkettä en ole vielä ottanut, mutta jos ei muuten niin matkalla sitten...

Lisäksi muita hienoja tapahtumia tältä viikolta oli keskiviikon kevään alkamispäivä. Lunta tai oikeastaan räntää tuprutti taivaan täydeltä ja torstaina vain jatkui. Ulkona ei ole tietoakaan kevään tulosta, vaan siellä näyttää aivan joululta. Ja sitähän kukaan ei tällä hetkellä siellä haluaisi nähdä. Lumi onneksi kuitenkin on nyt jo sulanut pois. Nyt on vain kova jääkylmätuuli, mutta se on raikas ja muistuttaa suomalaista kylmyyttä, joten en valita.

Matkareittini on siis seuraava: su: Berliini, ma: Dresden, ti-ke-yö junalla Berniin, ke & to Bernissä, pe-aamuna Luzerniin, la-aamuna Zürichiin, su-ma-yönä junalla kotiin, ma-aamuna Hanneksen synttäribrunssille. Odotan jo innolla kotiin paluuta, sitten on matkasta ainakin selvitty. Matkaan lähden heikoin odotuksin ja elättelen toivoa, että se onnistuu kaikesta selkäkivusta ja muusta mukavasta huolimatta. Pääsiäisen jälkeen sitten asiasta lisää.

Matkustelu alkaa taas

ILOISTA PÄÄSIÄISTÄ!

 Viime viikko sujui taas sairastaessa. Luulin jo ettei neljättä kertaa voi sairastua flunssaan, mutta näköjään se on aina mahdollista. Yskää oli ja nuhaa. En jaksanut vaivautua lääkäriin tai apteekkiin, ja nyt yli viikon jälkeen minusta tuntuu, että olen vihdoinkin taas melkein terve. Töissä kävin kuitenkin aina, yhtenä päivänä vain lähdin aikaisemmin kotiin päänsäryn takia.

Viime keskiviikkona isäntäperheeni lapset tulivat vihdoinkin Alppi-kuuriltansa viiden viikon jälkeen kotiin. Olin 5 päivää yksin täällä kotona kun Hubert oli heitä hakemassa. Yksin täällä asuminen ei ole kovin mukavaa, koska talo on iso ja täällä on neljä kerrosta. Siispä iloitsen suuresti nyt. Ostin heille kakkua ja kirjoitin lapun: Tervetuloa takaisin kotiin. Nyt pojat ovat 11 vuotiaita, heillä oli viime viikolla synttärit.

Ihana perheeni: isä, poika, vieras, poika ja äiti joulukuusenhaussa

Nicole tulee kotiin vasta ensi viikolla, joten minun täytyy nyt viikon ajan nousta aikaisin aamulla, valmistella aamupala ja lähettää heidät kouluun. Aikainen aamuherätys ei ole aina niin kiva ja minulla ei ole Pauliin ja Henriin kovin hyvää yhteyttä, mutta siitä huolimatta teen tämän mielelläni. Koska isäntäperheeni on minulle ystävällinen ja auttaa minua aina, haluan minäkin tehdä jotain heidän hyväkseen. Eilen olin menossa baariin tapaamaan paria ystävää, sanoin tämän Hubertille ja hän antoi minulle 5€. Miksi, kysyin. Hän sanoi: "Koska olet niin mukava." He ovat ennenkin antaneet minulle rahaa. Mielestäni tämä kertoo jotain suhteestamme, olen kuin perheenjäsen, autamme toisiamme molemminpuolisesti. Rahaakin voi antaa, jos siltä tuntuu. En sitä kyllä pyytäisi, koska teen kaiken mielelläni.

Viime viikonloppu oli todella mukava. Tapasin paljon uusia ihmisiä. Perjantaina tapasin Main kaverin ja tämän poikaystävän, illalla oli suomalainen kantapöytä Rhedassa, johon en ehtinyt, mutta jonka loputtua menin suomalais-saksalaiseen perheeseen Räsäsille istuskelemaan iltaa. Siellä oli taas koko talo täynnä väkeä ja rupattelimme puoli 2 asti yöllä. Lauantaina oli Sebastian taas täällä, illalla tapasin hänen supermukavia ystäviään. Sunnuntaina tapasin vielä parasta saksalaista ystävääni Franziskaa.

Taloni: ylin ikkuna on minun!

Tällä viikolla on ohjelmassa töitä, saksankurssia ja harrastuksia. Perjantaina alkaa 2 viikon pääsiäisloma. Olen ottanut ekan viikon vapaata ja matkustan pois. Sunnuntaina Sebastianin luokse Berliiniin, sieltä maanantaina Dresdeniin yhdeksi yöksi, sitten tiistaina yöjunalla Berniin, Sveitsiin, 2 yötä siellä hostellissa, Luzerniin yhdeksi yöksi, sitten Zürichiin 2 päiväksi ja sunnuntaina yöjunalla takaisin kotiin. Maanantaina 1.4 klo 9 pitäisi minun saapua taas tänne. Dresdenissä sattuu samaan aikaan matkailemaan puolisuomalainen veljeni Hannes tyttöystävänsä kanssa, joten en joudu hengaamaan siellä onneksi kaikkea aikaa yksin. Sveitsiin taas matkustan yksin. Nyt vain sattui käymään näin, koska paras ystäväni Mai on New Yorkissa ja jotenkin minulle ei edes juolahtanut mieleen kysyä jotain toista kaveria matkaseurakseni.

Matkasuunnitelma on aika raskas ja minulla ei ole mitään hajua mitä matkasta tulee. Minua pelottaa, että kamani pöllitään jossain, niinkuin viimeksi kävi junassa. Mutta toivon ja uskon, että kaikesta selviää. Yritän ainakin parhaani mukaan suojella niin itseäni kuin tavaroitani. Ja on sitä nyt kerran kokeiltava yksinkin matkustamista, sen jälkeen voin sitten viisaana sanoa, miten se sujui... Kyllä minä Saksan puolella ihan huoletta yksin matkustan, Sveitsi vain huolettaa, koska en tunne paikkaa. Mutta ei kai se nyt sen vaarallisempi voi olla kuin Saksakaan... Älkää huolehtiko siellä Suomessa turhia, kyllä mä oon täällä tähänkin asti aina yksin selvinnyt.

Säätila on täällä vaihteleva. Toissaviikolla oli tosiaan pari päivää kuin kesällä, sitten tulikin taas viikoksi pakkasta, jopa -10 astetta yöllä. Lunta tuprutteli vähän, yksi aamu taisi olla jopa 1cm maassa. Vettä sataa, on kylmä. Tänään taas oli jälleen keväinen sää. Aurinkoa on nyt näkynyt jo enemmän. Täällä on tänä vuonna ollut ennätystalvi: pimeintä ikinä. Sen on kyllä huomannut. Nyt toivottavasti alkaa jo kääntyä parempaan päin. Kesää odotan jo innolla.

Seuraava tiedotus tuleekin sitten matkan jälkeen, paitsi jos löydän ilmaisen internetin jostain ja voin päivittää tänne jotain. Hyvää pääsiäistä kaikille!

Taas yksi viikko ohi

Kävin Wewelsburgissa tutustumassa

 Tässä on taas yksi viikko hurahtanut ohi. Tässä kuvia, siitä mitä on tapahtunut.

 Meillä oli 3 päivän kevät, yli 15 astetta, kaikki lapset ulkona, aurinko paistoi ja oli ihanaa. Nyt sataa taas räntää ja on melkein pakkasta... Mutta kyllä täällä kevään pitäisi jo tulla.

Sain kukkia :)

Olen taas sairas, nuha ja yskä iskivät jälleen. Täällä on flunssakausi ollut käynnissä jo tammikuusta alkaen, eikä loppua näy. Kaikki ovat sairaana töissä, niin lapset kuin aikuisetkin. Ei minulla sitten ollutkaan vielä tarpeeksi immuniteettia kehittynyt. Mutta olen jo paranemassa (toivottavasti).

Mai

Paras kuukausi

Viime viikonloppuna olin Main, Tuban ja Manun kanssa Ibbenbürenissä erään seminaarissamme olleen tytön luona. Hän oli järjestänyt juhlat kämppistensä kanssa, johon oli kutsuttu kaikki tyypit seminaaristamme. Vaikka seminaari oli lokakuussa, tuli paikalle yli 10/20 vapaaehtoista ja oli kuin emme olisi olleet päivääkään erossa. On todella upeaa, että näemme yhä toisiamme näin pitkän ajan jälkeen! Kaksiin viimeisimpiin juhliin en ollut valitettavasti päässyt osallistumaan, joten iloitsin nyt suuresti. Tutustuin pariin uuteen ihmiseen, jotka olivat uusia vapaaehtoisia Saksassa, se oli todella mukavaa. Me vapaaehtoiset olemme mukavaa porukkaa, kaikki tuntuvat sopivan hyvin yhteen ja meillä on hauskaa yhdessä vaikka emme olisi koskaan nähneetkään. Maailmalle hakeutuu monenlaisia ja kiinnostavia ihmisiä.

Toissaviikolla aloitin urheilukurssini, 3 kertaa viikossa aamupäivisin ja päälle vielä ratsastus. Viime viikolla olinkin sitten aivan puhki, mutta kroppa kiittää, heti tuli parempi olo. Tällä viikolla alkoi taas saksankurssini, tiistai- ja torstai-iltaisin.

Helmikuu on ollut paras kuukausi täällä tähän mennessä: uusi perhe, paljon rakkaita ja ystävällisiä ihmisiä, liikuntaa, karnevaali, yksin kotona oloa, lisää ystävien seurasta nauttimista, juhlimista ja onnellisuuden tunnetta on riittänyt. Nyt perjantaina tuli eräs henkilö Berliinistä lomalle kotiinsa. Ensi viikko sujuukin sitten hänen kanssaan, töissä ja harrastuksissa, odotettavissa ei mitään erikoisempaa... Paljon terveisiä sinne Suomenmaalle, tänne tulee ensi viikolla +10 -15 astetta, sitä odotellessa!