Ikävä Suomeen

Nyt kun tässä on 5 kuukautta täällä oltu ja saman verran on edessä, on tullut selväksi, mitä täältä puuttuu. Toisaalta tämä 5 kuukautta on sujunut aivan hujauksessa, on tapahtunut niin paljon kaikkea, että aika vain juoksee. Nytkin tuli jo helmikuu ja taas on lähempänä kotiin lähtö. Toisaalta taas edessä on vielä puolet ajasta, varmasti sekin sujuu hujauksessa. Toisaalta se kuulostaa myös aika pitkältä ajalta. Uskon, että loppuaika tulee olemaan paljon parempi kuin nyt tähän mennessä kulunut; minulla on mukava perhe, koko ajan syvenee ystävyyssuhteet, töissä sujuu paljon paremmin, opin lisää ja selviän joka päivä paremmin. Rutiinit on jo ajat sitten muodostunut. On kuitenkin paljon, mitä kaipaan. Tässä tulee listaus (ja masentava teksti):

♣ Asuminen oman äidin kanssa: 
Ei tarvitse pelätä, että yhteiselo ei suju ja minut heitetään pellolle;
kavereita saa kutsua kylään ketä, milloin, miksi ja miten paljon haluaa;
ei tarvitse koko ajan miettiä, mitä muut talon asukkaat tekevät ja mitä minun pitäisi tehdä niin että miellytän heitä;
saan tehdä mitä haluan: istua yksin huoneessani tai nukkua kaikki päivät jos huvittaa, olla outo ja mitä vain haluan. Minun ei tarvitse yrittää olla yhteistyökykyinen ja mukava asukas, jos minua ei huvita...


♣ Ruoka!
Erityisesti minulla on kova ikävä kalaa ja Suomessa harrastamaani ruokavaliota: kalaa 2-3 kertaa viikossa, salaattia joka päivä iso kasa ja ruisleipää. Täällä saan hyvässä lykyssä kerran viikossa töissä kala-aterian. Ja koska lapset eivät tykkää kalasta, tilataan sitä vähemmän ja saan pienen kalapalan. Siitä pitää sitten viikko iloita ja odottaa seuraavaa onnen päivää!
Salaatin puutostakin koen aika usein, mutta nyt olen yrittänyt muuttaa tilannetta: pyydän isäntäperhettäni ostamaan vihanneksia ja otan töistä mukaan ylijäämiä. Samaa aion tulevaisuudessa yrittää kalan kanssa. Tosin tein niin torstaina: otin ylijäämäkalaa töistä mukaan, että saisin seuraavana päivänä sitä syödä. Perheeni sitten halusikin tehdä siitä iltaruoan ja minulle jäi pieni palanen vain... Iloitsin suuresti asiasta...

♣ ruisleipä, en jaksa mitään valkoista leipää aina, vaikka se hyvää olisikin. Haluaisin haukata kunnon terveellistä ruisleipää, kovaa ja jyväistä...

♣ salaatti, tomaatti, kurkku, vihanneskasa leivän päällä (täällä kurkku on aina loppu). Näitä haluaisin niin paljon syödä kuin huvittaa, ja mieluiten puhtaita vihanneksia ilman kaiken maailman myrkkyjä; täällä pitää kurkkukin aina kuoria, hohhoijaa.

♣ puurovalikoima! Täällähän ei edes tunneta käsitettä "puuro". Riisipuuro ja mannapuuro muistuttavat vanukasta, ne ovat makeita jälkiruokia. Haluaisin kunnon ohrapuuroa, monivilja-, kaura-, manna- ja riisipuuroa. Nehän kuuluvat lempiruokiini.

♣ Ruokaan liittyen vielä se, että saan syödä mitä haluan, miten, missä, milloin ja miten paljon haluan. Jos haluan vaikka syödä vanhoja sukkia Nutellalla päällystettynä ja päälläni seisoen, ei kukaan katsoisi minua vinoon. (Tämä oli vain mieleeni tulvahtava esimerkki.)

♣ perhe, sukulaiset ja lähimmät ystävät! Heitä ikävöin kovasti. Terveisiä äidille, isille, siskolle, veljelle, parhaalle ystävälle, vaarille ja mummille, teidät haluaisin kovasti nähdä. Teidän takia lentäisin Suomeen pikavisiitille, mutta ei se varmaan kyllä kuitenkaan auttaisi mitään, ja on kallista, joten en tule. Rakastan teitä kaikkia! Ja kaikki lähimmät ystävät, teidänkin kanssa olisi mukava hengailla ja viettää aikaa. Nyt voin vain ajatella mukavia hetkiämme.

♣ oma kieli! Kaipaan sitä, ettei tartte koko ajan ajatella mitä sanon, tai oikeastaan sitä, että pystyisin sanomaan kaiken mitä haluan. Englantia en täällä puhu, koska tulin tänne saksaa oppimaan. Minua on alkanut ärsyttämään kielitaidottomuuteni, se junnaa paikallaan (oma vika: en vaivaudu tekemään asialle mitään). En voi esim. kuorosta saada niin helposti hyviä kavereita, koska en voi vain pölöttää jotain ja laukoa vitsejä tai muuta vastaavaa. Enkä voi niin helposti hypätä keskusteluun mukaan, koska en ymmärrä kaikkea niin hyvin. Oma kieli, jolla osaan ilmaista kaiken on kyllä mukava asia. Onneksi pääsen sitä täällä puhumaan pari kertaa viikossa Mirjan kanssa ja lisäksi skypessä. Haluaisin kuitenkin puhua omaa kieltäni kaikkialla joka päivä, paljon helpompaa...


♣ säätila: sade tarkoittaa kuuroja, joiden välissä on tauko, eikä vuorokauden ympäri kestävää pientä tihkua ja ikuisia pilviä.
 ♣ Aurinko: Rheda-Wiedenbrückissä tuntuu aina olevan taivas pilvessä... Ei kyllä ole montaa kertaa aurinko näyttäytynyt (paitsi tänään kun olin koko päivän äänittämässä kuoron CD-levyä kirkossa...)

♣ rahaa työstä- oisin ansainnut jo pienen omaisuuden. Tosin en voi valittaa: en maksa ruoasta, asumisesta tai kielikursseista + saan ilmaiseksi suorittaa kaikkia Volkhochschulen kursseja. Mutta oishan se kiva, jos tilille aina tippuis paljon rahaa.

♣ aivojen käyttöä: pitkä matikka sai aivot särkemään, kaipaan sitä tunnetta. Täällä pelaan vain päivästä toiseen lasten kanssa Dobble-peliä, jossa pitää kattoa korteista nopeasti, mikä kuva omassa kortissa on ja napata se.

♣ aivojen lepoa: ei tarvitse koko ajan miettiä omaa elämää ja mitä minä teen ja en tee. Ei tarvitse miettiä uusia tapahtumia, arkea ja sitä miten selviän täällä loppuun asti.

Tämä teksti oli vain informaatiota teille, en ole masentunut tai jotain. Minulla sujuu ihan hyvin, tuli vain yksi ilta mietittyä tätä teemaa. Asioilla on sitten monta puolta, tässä on asiat mitä ikävöin, mutta samoihin asioihin liittyy myös asioita, jotka ovat mielestäni täällä paremmin (esim. se että täällä ei ole nyt -15C ja 1,5 m lunta kolmea kuukautta). Niistä asioista voin tehdä listauksen joskus muulloin.

 Tällä viikolla olen vain juossut paikasta toiseen. Kuorossa olisi pitänyt olla joka ilta äänittämässä CD:tä, mutta skippasin puolet tapaamisista. Olin töissä suorittamassa ylitöitä, jotta saisin lisää vapaapäiviä. Olin kolme kertaa putkeen aamuvuorossa puoli 8 aikaan jo, sitten takaisin kotiin ja puoli 1 taas hommiin. Perjantaina olin aamuvuorossa 7.30-9, tunti nukkumista, sitten juoksin takaisin 10.30 ja olisi pitänyt klo 17 asti taas työskennellä. Onneksi ohjaajani on ihana ja lähetti minut kotiin 1,5h aikaisemmin. Pääsin siis taas nukkumaan tunniksi, ja sitten menin kuoroon klo 18-22 äänittämään CD:tä. Lauantaiaamuna taas kuoroon klo 10, yli 4 tuntia laulamaan yhtä kolmiosaista kuoroteosta. Siellä olisi pitänyt oll 7 tuntia, mutta lähdin aikaisemmin kotiin. Ja sunnuntaina taas klo 14 harjoittelemaan kun klo 16 on konsertti. Että tekemisen puutetta ei tällä viikolla todellakaan ole ollut!

Kuorossa en tosin kauaa enää ole, koska minulla alkaa helmikuun lopussa seuraavan tason saksankurssi. Ensi viikolla on Saksassa karnevaalin pääjuhla (5 päivää juhlimista) ja matkustan Rastattiin Jordanin luokse viikonlopuksi. Seuraava päivitys tulee siis sitten, kun olen toipunut matkastani. Tällä kertaa en matkusta yöllä, koska en halua että minut taas ryöstetään... Kaikkea hyvää sinne Suomen suuntaan. Olen joka viikko viikon lähempänä kotiinpaluuta! Tosin olen iloinen, että en valinnut vain puolen vuoden pestiä täällä, se olisi ollut aivan liian lyhyt. Kymmenen kuukautta on ihan hyvä aika, ollaanhan nyt jo puolessä välissä.