Weihnachten

Hyvää joulua kaikille vaikka se jo ohi onkin. Minun jouluuni mahtui jos minkälaista tapahtumaa. Jouluaattoa edeltävinä päivinä pelkäsin tylsistymistä ja kotona istumista joten tapasin eri tuttavia, kävin jolumarkkinoilla ja pääsin jopa leipomaan karjalanpiirakoita Mirjan kanssa. Se oli ihan mukava oppia. Kyllä karjalanpiirakat ja riisipuuro maistuivat parhaalta tuoalta, mitä täällä on pitkään aikaan saanut. Oli niitä jo ikävä! Perjantaina pääsin vielä kielikurssillani olevan kenialaisen Emman tyttären 2-vuotissynttäreille. Jouluaattona hengasin yksin kotona ensin puoli päivää, avasin Suomesta tulleet lahjat ja sitten kävinkin vielä Emmalla visiitillä ja tulevan perheeni luona, joten tulikin kiire.

Lempiruokaani, kyllä maistui!

Herkkua!

Kuivakakusta kermakakku: itsetekemäni joulukakku

Illalla mentiin Susin veljen perheen luokse viettämään joulua, käytiin kirkossa, syötiin aivan mahtava ravintolaillallista muistuttava monen ruokalajin jouluateria. Alkupalana oli salaattia karpalokastikkeella ja hanhenrinnalla. Keittona oli naudanlihapaloja lihaliemessä. Sitten pääruokana jotain naudan herkullista lihaa sipuli-luumukastikkeessa, parsaa majoneesi-munakastikkeessa, punakaalia, kermaperunagratiinia. Jälkiruokana rahkaa ja marjoja. Sitten minun pitikin kiitää kuoroon laulamaan keskiyön messuun. Siellä oli todella hieno tunnelma. Yöllä kävin vielä visiitillä tulevan perheeni luona, koska he olisivat halunneet että vietän jo joulun siellä. Sain paljon lahjoja täältä Saksasta tuttavilta ja perheeni sukulaisilta. Se oli todella ilahduttavaa. Lahjojenpuutetta ei ollut näkyvissä.

 25. päivä minut oli kutsuttu suomalaiseen perheeseen syömään suomalaista jouluruokaa. Se oli todella mukavaa. Tuntuu kuin tulisin omaan kotiini kun käyn siellä. Tutustuin loppuihin perheen poikiin, joita en ollut vielä tavnnutkaan. Illalla tulin kotiin ja isäntävanhempani alkoivat valittaa minulle kaikesta, joten ajauduimme siihen pisteeseen, että en halunnut enää päivääkään siellä asua. Minulla ei ole enää mitään sanottavaa heille. 26. päivä olin taas kutsuttu seuraavaan perheeseeni ja ilmoitinkin että haluaisin muuttaa sinne välittömästi. Illalla palasin vielä kotiini 20 hengen sukujuhliin. Siellä oli paljon sukulaisia, heidän kanssaan oli mukava keskustella. Söimme 5 eri kakkua ja tapasta, eli espanjalaisia ruokia, joista kootaan itselleen ateria.

Joululukemiseni: Miinan ja Manun jouluaatto

Juhlien jälkeen yöllä ja torstaiaamuna pakkasin tavarani kasaan, valmistauduin matkaani ja iltapäivällä siirsin tavarani uuteen perheeseen. Torstai-iltana matka jatkuu Müncheniin (olen siellä perjantaiaamuna ja yhden yön) ja perjantaina sieltä Wieniin. Wienistä minun pitäisi löytää vielä kulkuneuvo Bratislavaan, mutta kai sekin onnistuu. Tammikuun 7. päivän jälkeen tulee reissusta kirjoitus, hyvät lomanjatkot ja uudenvuodet kaikille!

Mirjan kanssa leivontapuuhissa

Uusia käänteitä

Mai, Tuba ja minä joulujuhlassa

 

















 Tällä viikolla onkin paljon ehtinyt tapahtua. Olin kaksi kertaa ratsastamassa, koska minulla on vieläkin rästissä muutama kerta. Aloitin orientaatio/integraatiokurssin. Se on kurssi, joka johdattaa Saksan politiikkaan, kulttuuriin, yhteiskuntaan ym. oleelliseen, mitä maahanmuuttajien pitäisi yhteiskunnasta tietää. Olen jo oppinut paljon Saksan eri osavaltioista ja liittovaltapolitiikasta. Se on oikein mielenkiinntoista, mutta sanasto tuottaa välillä hankaluuksia: enhän osaa kaikkia näitä poliittisia sanoja suomeksikaan.


 Olen tavannut paljon kavereita ja ihmisiä, joihin haluaisin paremmin tutustua. Olin Franziskalla ja Carinalla (saksalaisia) kylässä, lisäksi sain kutsun puolisuomalaisen perheen pojan ja hänen kavereidensa kanssa glögi-iltaan. Se oli oikein mukavaa. Olimme suomalais-saksalaisen perheen kotona, 2 suomalaista ja 2 puolisuomalaista, yksi meksikolainen, yksi puola-venäläinen ja yksi täysin saksalainen. Lisäksi Mirja ja Ernesti tulivat tervehtimään meitä, joten heidätkin tuli tavattua. Lauantaina iltapäivällä ajoin ensimmäisen perheeni kanssa Rietbergiin pieneen Raamattu-kylään, orientaaliseen joulunäyttelyyn. Sinne oli rakennettu Israelia pienoiskoossa ja oli opastus läpi Jeesuksen tarinan. Siellä oli näyttelijöitä, ja pääsimme osaksi tarinaa, se oli todella mielenkiintoista.

Perjantaina oli Volkhochschulen joulujuhla. Sitä ennen minun piti laulaa kuoron kanssa Joulumarkkinoilla, ja olin sanonut että en tule juhlaan ollenkaan sen takia (ajanpuute ja liian kaukana oleva juhlapaikka), joten he lupasivat kustantaa minulle taksin. Ajoin siis joulujuhlaan taksilla. Juhla oli ravintolassa, jossa oli buffetti ja yli 100 ihmistä.

kuoroasu

Lauantaipäivänä minun piti taas mennä kuoroharjoituksiin, koska sunnuntaina oli joulukonsertti. Lauloimme lauantaina kaksi tuntia. Kurkkutauti/yskä iski juuri sopivasti lauantain ja sunnuntain välisenä yönä ja ääni lähti, mukavaa... Sain laulettua hieman konsertissa ja kun ääntä ei lähtenyt niin liikutin suuta. Konsertti oli kirkossa, jonka kuoro olemme, ja siellä oli kaikki tämän kirkon kuorot: lapsi- ja nuorisokuorot, tyttökuoro, sekakuoro... Yhteensä meitä oli varmaan ainakin 100 laulajaa, kirkko oli täynnä kuuntelijoita ja konsertti oli todella hieno. Olisin itse halunnut olla kuuntelemassa. Tunnelma oli todella hyvä ja olen iloinen, että sain olla osa tätä hienoa tapahtumaa. Jouluaattoyönäkin kuulemma laulamme jumalanpalveluksessa. Kyllä olen hyvän harrastuksen täältä löytänyt!

Isäntäperheestä olen aina välillä sivulauseissani huokaillut. Nyt on tullut selväksi, että perheen vaihto on edessä. Keskustelin sattumalta pari viikkoa sitten illalla Susin kanssa lumesta, ja hän alkoikin sitten puhumaan, että koska lumi tulee niin en voi ajella pyörällä ja hän on jo sanonut VHS:lle, että heidän pitäisi löytää minulle uusi perhe lähempää kielikurssiani. Tämä tuli aikalailla puskan takaa, joten aloin vähän kyselemään mitä hän tarkoittaa. Niinpä hän sitten sanoi, ettei ole tyytyväinen tilanteeseemme, emme tee ikinä mitään yhdessä ja heillä ei ole aikaa minulle.

Kierrätystaidetta Raamattukylässä

Tämän jälkeen olen asiaa vähän tuumaillut ja miettinyt millaista elämäni täällä on. Tulin siihen lopputulokseen, että nämä ihmiset eivät ole kiinnostuneet minusta. He sanovat että yhteisen tekemisemme ja näin ollen myös kontaktin puute johtuu ajasta, mutta itse olen toista mieltä. Olenhan tavannut joitan ihmisiä täällä vain pari kertaa ja silti tunnen itseni heidän luonaan paljon kotoisammaksi.


Olen nyt kolme kuukautta yrittänyt asua täällä, ja koko ajan minulla on ollut tunne, etten sovi tähän taloon. Välillä meillä on hyviä hetkiä, mutta yleensä vain elättelen toivoa paremmasta kanssakäymisestä. Toivon elättely ei nyt kuitenkaan enää auta. Olen puhunut VHS:n kanssa ja juuri nyt perjantaina joulujuhlassa sanoin organisaattorilleni, että asiaan on nyt tultava muutos. Nyt sitten etsin uutta perhettä, haluaisin jonkun, jonka jo tunnen. Joulun vietän nyt vielä täällä ja ensi vuoden alusta sitten olisi muutto edessä. Tietoa ei vielä ole minne.

Säätila täällä ei ole niin talvinen. Viime viikolla oli pari päivää todella paljon lunta (ehkä jopa 5cm) ja lunta vain tuprutti. Sitten kuitenkin lämpeni loppuviikkoa kohden ja lumi suli parissa päivässä pois. Tänään oli +8 astetta ja oikein miellyttävän lämmintä. Kun lunta on täällä tuon verran, ei kaikki ihmiset aja autolla, koska on niin liukasta ja kaikki lapset haluavat riehua ulkona. Minä taas ajoin pyörällä tyytyväisenä jäisellä tiellä, hitaasti ja mitään erikoista liikettä tekemättä niin viuhh vain pyörä kellahti kumoon ja minä lensin keskelle tietä. Että sellaista liukkautta täällä. Ketjut lähti irti ja tuli monta mustelmaa, piti taluttaa pari kilsaa takaisin kotiin hakemaan työkaluja, jotta sain ketjut korjattua ja sitten tyytyväisenä matka jatkui takaisin koulumatkalle. Mutta nyt on taas kevät täällä tänään, joten kaikki hyvin.

----------------
LISÄYS: Selvitin tilanteeni ensimmäiselle perheelleni, jossa oli alussa kaksi viikkoa. He lupasivat nyt ottaa minut takaisin luokseen loppuajaksi. Muutan sinne joululoman jälkeen todennäköisesti. Toivottavasti siellä elämä isäntäperheen kanssa alkaa sujumaan paremmin kuin täällä. Ainakin olen touhunnut sen perheen kanssa paljon enemmän niiden 2 viikon aikana kuin täällä yhteensä 3 kk aikana...

Weichnacht kommt

Wiedenbrückin joulumarkkinat

Noniin. Tässä onkin vähän aikaa vierähtänyt viime kirjoituksesta. Joulu tulee, joulukuu on alkanut ja olen ollut täällä jo yli 3 kuukautta. Ensimmäinen päivä, minulla oli B1-tason kielikoe. Se on tärkeä maahanmuuttajille, koska he tarvitsevat tämän kielitason saadakseen rahaa valtiolta. Siksi tätä koetta varten on valmistauduttu jo kauan ja huolella. Viimeisenä päivänä kielikurssilla oli pienet juhlat: kaikki toivat ruokaa mukanaan. Koe alkoi klo 9 aamulla, tunnelma muistutti ylioppilaskirjoituksia ja vastauspaperikin oli sellainen kuin ylppäreissä. Väkeä tosin oli vain parikymmentä. Ensin oli kuunteluosuus: kuunneltiin uutisia, puhelinkeskusteluja tai muita arkipäiväisiä juttuja ja raksittiin monivalinnoista oikeat vastaukset. Sen jälkeen oli kirjallinen osuus, jossa piti kirjoittaa kirje musiikinopettajalle, koska tyttäreni ei voi tulla tunnille. Piti lukea lehti-ilmoituksia ja sellainen taulukko, missä lukee monta eri kerrosta (pohja-, 1., 2. jne.) ja kaikissa jotain sanoja. Sitten piti rastittaa että missä kerroksessa voi ottaa passiin valokuvia tai ilmoittaa uudesta autosta. Koe ei ollut kovin vaikea, mutta tein silti pari virhettä. Tuloksista en tosin vielä tiedä. Puheosuudessa minun piti esitellä itseni, tulkita apteekissa otettua kuvaa, kertoa omia kokemuksiani apteekista ja sitten suunnitella parin kanssa televisionkatsomisiltaa.

Näkymä Kölnin tuomiokirkon tornista

Schloss Neuhaus

Kokeen jälkeen viiletin kotiin, koska äitini oli saapunut. Hänen kanssaan vietin nyt viikon. Hän kävi tutustumassa töihini, joulumarkkinoihin, ratsastukseeni ja moneen muuhun paikkaan. Minäkin pääsin moneen uuteen paikkaan tutustumaan. Suomalais-saksalainen perhe kuskasi meitä ja äitiäni yksinkin. He ovat todella mukavia, pitäisi viettää enemmän aikaa heidän kanssaan. Kävimme Kölnissä äitini kanssa, katsastamassa tuomiokirkko (kiipesimme torniin yli 90 metriin!) ja lukuisat joulumarkkinat.

Suomalainen Mirja ja Ernesti joka puhuu suomea

Huomasin muuten, että suomalaisia vain vilisee täällä Saksassa. Tässä lähellä asuu vielä toinenkin suomalainen nainen norjalaisen miehensä kanssa. Lisäksi Kölnissä kuulimme museossa suomenkieltä, eräässä linnassa vieraillessamme suomalainen aupairi tuli innoissaan meidän luokse kuullessaan suomea, Kölnissä joulumarkkinoilla oli suomalainen hunajanmyyjä ja Münsterissäkin oli kuulemma suomalaisia näkynyt joulumarkkinoilla. Meidät meinattiin heittää ulos linnasta, jossa vierailimme, koska se oli kiinni, mutta sanoimme että olemme Suomesta, niin johan meille näytettiin monta huonetta. Lisäksi joulumarkkinoilla Wiedenbrückissä ostaessani Glüchweinia (vähän niinkuin glögiä mutta siinä on punaviiniä, perinteinen saksalainen joulujuoma), myyjä kysyi mistä tulen (aina kun puhun saksaa jossain niin joku kysyy mistä olen kotoisin... :D) ja kun sanoin, että Suomesta niin minulle tarjottiin ilmainen juoma ja lisäksi vielä muistoksi joulumarkkinoiden muki ilmaiseksi. Kyllä täällä kelpaa olla ylpeä kotimaastaan! Itsenäisyyspäivää ei tosin tullut paljoa muisteltua.

Talvi tulee jo tännekin, valitettavasti. Tällä viikolla on alkanut olla vähän pakkasen puolella ja lunta on alknaut sadella. Düsseldorfissa oli lumimyrsky toissapäivänä ja 40 lentoa peruttu ja tänä aamuna sain huomata ikkunastani 2 sentin lumikerroksen joka on koko maan peittänyt. Nyt sade on kuitenkin vettä joten elättelen toivoa että lumi sulaa äkkiä pois. Ihana loskasää <3 Saapa nähdä miten pyörälläajellulleni käy...

Ensimmäinen joululahjani

Kohta tulee joulu, enää kaksi viikkoa ja sitten alkaa kahden viikon joululoma. Pitää äkkiä väsätä kaikki joulukortit (täällä on kaikki kortit kalliita, hinta yli yhdestä kolmeen tai lähes neljäänkin euroon) ja lahjat kasaan (lahjapaperi on halpaa, 50 snt->). Vietän joulun siis täällä Saksassa. Vietän sitä monena päivänä, koska Jörg on esim. jouluaattona töissä. Joulun jälkeen lähden reissaamaan keski-Eurooppaan. Ensi viikolla minulla on kuoron joulukonsertti, minkä lisäksi laulamme vielä joulumarkkinolla. Joulumarkkinat ovat nyt suosittuja, ihmiset käyvät siellä useana päivänä ja paikka on koko ajan turvoksissa väkeä. Lisäksi eilen lauantaina huomasin, että junat ovat turvoksissaan (muistutti Pietarin metroa, jossa ei mahdu ovesta sisään), koska kaikki matkustavat jouluostoksille isompiin kaupunkeihin, jossa ei mahdu kadulla liikkumaan ja kaupoissa kuljetaan jonossa, koska ne ovat niin täynnä väkeä. Ei todellakaan nautinnollista joulun tunnelmaa. 


Lisäksi joulu näkyy siinä, että töissäni luokka täyttyy jouluaskarteluista. Huoneessani taas on kolme joulukalenteria: kaksi suklaista: lahja isäntävanhemmiltani ja töistä ja yksi lahja siskolta. Kyllä nyt kelpaa availla luukkuja, vaikka en sitä aina muistakaan. Lisäksi sain johtajaltani töissä lahjan ensimmäisen adventin kunniaksi. Se oli mielestäni todella ystävällistä ja sai minut tuntemaan oloni tervetulleeksi.