Weichnacht kommt

Wiedenbrückin joulumarkkinat

Noniin. Tässä onkin vähän aikaa vierähtänyt viime kirjoituksesta. Joulu tulee, joulukuu on alkanut ja olen ollut täällä jo yli 3 kuukautta. Ensimmäinen päivä, minulla oli B1-tason kielikoe. Se on tärkeä maahanmuuttajille, koska he tarvitsevat tämän kielitason saadakseen rahaa valtiolta. Siksi tätä koetta varten on valmistauduttu jo kauan ja huolella. Viimeisenä päivänä kielikurssilla oli pienet juhlat: kaikki toivat ruokaa mukanaan. Koe alkoi klo 9 aamulla, tunnelma muistutti ylioppilaskirjoituksia ja vastauspaperikin oli sellainen kuin ylppäreissä. Väkeä tosin oli vain parikymmentä. Ensin oli kuunteluosuus: kuunneltiin uutisia, puhelinkeskusteluja tai muita arkipäiväisiä juttuja ja raksittiin monivalinnoista oikeat vastaukset. Sen jälkeen oli kirjallinen osuus, jossa piti kirjoittaa kirje musiikinopettajalle, koska tyttäreni ei voi tulla tunnille. Piti lukea lehti-ilmoituksia ja sellainen taulukko, missä lukee monta eri kerrosta (pohja-, 1., 2. jne.) ja kaikissa jotain sanoja. Sitten piti rastittaa että missä kerroksessa voi ottaa passiin valokuvia tai ilmoittaa uudesta autosta. Koe ei ollut kovin vaikea, mutta tein silti pari virhettä. Tuloksista en tosin vielä tiedä. Puheosuudessa minun piti esitellä itseni, tulkita apteekissa otettua kuvaa, kertoa omia kokemuksiani apteekista ja sitten suunnitella parin kanssa televisionkatsomisiltaa.

Näkymä Kölnin tuomiokirkon tornista

Schloss Neuhaus

Kokeen jälkeen viiletin kotiin, koska äitini oli saapunut. Hänen kanssaan vietin nyt viikon. Hän kävi tutustumassa töihini, joulumarkkinoihin, ratsastukseeni ja moneen muuhun paikkaan. Minäkin pääsin moneen uuteen paikkaan tutustumaan. Suomalais-saksalainen perhe kuskasi meitä ja äitiäni yksinkin. He ovat todella mukavia, pitäisi viettää enemmän aikaa heidän kanssaan. Kävimme Kölnissä äitini kanssa, katsastamassa tuomiokirkko (kiipesimme torniin yli 90 metriin!) ja lukuisat joulumarkkinat.

Suomalainen Mirja ja Ernesti joka puhuu suomea

Huomasin muuten, että suomalaisia vain vilisee täällä Saksassa. Tässä lähellä asuu vielä toinenkin suomalainen nainen norjalaisen miehensä kanssa. Lisäksi Kölnissä kuulimme museossa suomenkieltä, eräässä linnassa vieraillessamme suomalainen aupairi tuli innoissaan meidän luokse kuullessaan suomea, Kölnissä joulumarkkinoilla oli suomalainen hunajanmyyjä ja Münsterissäkin oli kuulemma suomalaisia näkynyt joulumarkkinoilla. Meidät meinattiin heittää ulos linnasta, jossa vierailimme, koska se oli kiinni, mutta sanoimme että olemme Suomesta, niin johan meille näytettiin monta huonetta. Lisäksi joulumarkkinoilla Wiedenbrückissä ostaessani Glüchweinia (vähän niinkuin glögiä mutta siinä on punaviiniä, perinteinen saksalainen joulujuoma), myyjä kysyi mistä tulen (aina kun puhun saksaa jossain niin joku kysyy mistä olen kotoisin... :D) ja kun sanoin, että Suomesta niin minulle tarjottiin ilmainen juoma ja lisäksi vielä muistoksi joulumarkkinoiden muki ilmaiseksi. Kyllä täällä kelpaa olla ylpeä kotimaastaan! Itsenäisyyspäivää ei tosin tullut paljoa muisteltua.

Talvi tulee jo tännekin, valitettavasti. Tällä viikolla on alkanut olla vähän pakkasen puolella ja lunta on alknaut sadella. Düsseldorfissa oli lumimyrsky toissapäivänä ja 40 lentoa peruttu ja tänä aamuna sain huomata ikkunastani 2 sentin lumikerroksen joka on koko maan peittänyt. Nyt sade on kuitenkin vettä joten elättelen toivoa että lumi sulaa äkkiä pois. Ihana loskasää <3 Saapa nähdä miten pyörälläajellulleni käy...

Ensimmäinen joululahjani

Kohta tulee joulu, enää kaksi viikkoa ja sitten alkaa kahden viikon joululoma. Pitää äkkiä väsätä kaikki joulukortit (täällä on kaikki kortit kalliita, hinta yli yhdestä kolmeen tai lähes neljäänkin euroon) ja lahjat kasaan (lahjapaperi on halpaa, 50 snt->). Vietän joulun siis täällä Saksassa. Vietän sitä monena päivänä, koska Jörg on esim. jouluaattona töissä. Joulun jälkeen lähden reissaamaan keski-Eurooppaan. Ensi viikolla minulla on kuoron joulukonsertti, minkä lisäksi laulamme vielä joulumarkkinolla. Joulumarkkinat ovat nyt suosittuja, ihmiset käyvät siellä useana päivänä ja paikka on koko ajan turvoksissa väkeä. Lisäksi eilen lauantaina huomasin, että junat ovat turvoksissaan (muistutti Pietarin metroa, jossa ei mahdu ovesta sisään), koska kaikki matkustavat jouluostoksille isompiin kaupunkeihin, jossa ei mahdu kadulla liikkumaan ja kaupoissa kuljetaan jonossa, koska ne ovat niin täynnä väkeä. Ei todellakaan nautinnollista joulun tunnelmaa. 


Lisäksi joulu näkyy siinä, että töissäni luokka täyttyy jouluaskarteluista. Huoneessani taas on kolme joulukalenteria: kaksi suklaista: lahja isäntävanhemmiltani ja töistä ja yksi lahja siskolta. Kyllä nyt kelpaa availla luukkuja, vaikka en sitä aina muistakaan. Lisäksi sain johtajaltani töissä lahjan ensimmäisen adventin kunniaksi. Se oli mielestäni todella ystävällistä ja sai minut tuntemaan oloni tervetulleeksi.