Neue Wohnung

Nyt olen asunut viikon uudessa kodissani ja olen kotiutunut jo oikein hyvin. Oikeastaan kotiuduin jo ensimmäisenä päivänä tänne, koska minun ei tarvinnut ajatella, että kahden viikon päästä muutan pois. Uusi kotini on kauempana kielikurssista kuin edellinen, joka aamuiseen pyörämatkaan tuli ainakin 1 km lisää kuntoilua. Työmatka töistä kotiin taas on tällä hetkellä 2 minuuttia pyörällä. Host-isäni Jörg on palomies, joka tekee kolme kertaa viikossa 24 tuntisia työpäiviä. Sellaisen työvuoron jälkeen hän on päivän kotona. Täällä palomiehet auttavat joskus myös lääkäreitä ambulanssissa. Jörgillä on edellisestä liitostaan minua vuoden nuorempi tytär, mutta hän asuu jossain kauempana. Äitini on Susanne, business-nainen, jolla on paljon työmatkoja. Tällä viikolla hän kävi Berliinissä. Vanhempani ovat noin nelikymppisiä, olleet käsittääkseni 12 vuotta yhdessä. Heillä ei ole yhteisiä lapsia, mutta heillä on ollut pari vaihto-oppilasta aikaisemmin, joista yhtä he kutsuvat omaksi tyttärekseen ja viestittelevät hänen kanssaan joka päivä. Jos edelliset vaihto-oppilaat ovat viihtyneet niin hyvin niin kai se on ihan hyvä merkki. Jörg on todella mukava ja välitön ihminen, Susi taas on todella avulias. Hän otti selvää harrastuksista ja lainaa pyöräilykypärää jne.


Mitä sitten olen tehnyt koko viikon? Maanantaina grillasimme bratwurstia, kanansiipiä ja -rintaa. Uima-allas pistettiin pakettiin takapihalta, jonka jälkeen tuli heti ensimmäinen sadekuuro. Sää on ollut huono koko viikon paitsi nyt viikonloppuna: sadetta, kylmää ja kosteaa. Olen ollut umpijäässä muutamana päivänä, vaikka lämpötila onkin ollut yli 10 tai 15 astetta. Toisinaan sade on lämmintä ja se ei haittaa, jos olen menossa kotiin päin, mutta se todella ärsyttää silloin kun ajan kielikurssille tai töihin. Tiistaina hankin kirjastokortin, mutta en ole vielä päässyt niin pitkälle, että olisin tutkaillut valikoimaa kirjastossa. Lisäksi tein pienen tiedusteluretken nuorisokuoroon, jossa aloitan ensi viikon tiistaina. Kuoro laulaa kirkossa, mutta tietääkseni ei ole mikään uskonnollinen kuoro, mitä täällä kyllä riittää. Siihen kuuluu 16-25 -vuotiaita nuoria ja he laulavat kai tällä hetkellä jonkun englantilaisen säveltäjän lauluja (ei saksaksi!). Viime tiistaina he äänittivät levyä, joten ensi tiistaina pääsen sinne ensi kertaa mukaan.

Torstaina kävin Carinan, työkaverini tyttären, kanssa pienellä ajelulla parissa kaupassa ja Wiedenbruckissa. Perjantaina taas oli Volkhochsschulen (VHS) kauden avajaiset, missä soitti keskiaikaista musiikkia soittava kansanmusiikkiyhtye, ja he soittivat musiikkia eri puolilta Eurooppaa. Väliajalla meitä vapaaehtoisia tuli jututtamaan monet tyypit. Lisäksi saksankurssiopettajani oli siellä parin ikäiseni tytön kanssa, ja vaihdoin puhelinnumeroita toisen kanssa. Lisäksi koska halusin kuulla suomalaisen laulun (ohjelmassa mainittiin Suomi), menimme jututtamaan muusikoita, jotka lauloivat sitten minulle ohjelmistoonsa kuuluvaa laulua suomeksi. En ymmärtänyt kuin ehkä mahdollisesti pari sanaa (jos on hyvä mielikuvitus)...

Lauantaina Susi kuskasi minut, Main ja Marian Guterslohiin, läheiseen suurempaan kaupunkiin. Minun piti päästä H&M:ään ja muihin kauppoihin, mistä saa vaatteita, koska täällä Wiedenbruckissä ei ole montaa sopivaa kauppaa. Täällä on vain jotain rikkaiden vaatekauppoja. Ostin pari paitaa juhlimista varten ja villapaidan kirpparilta, koska Susi kehotti että minun kannattaisi ostaa lämpimiä vaatteita, koska aina olen jäässä. Sitten minulle iski päänsärky ja murjotin koko kotimatkan kaikkine mutkineen. Kotona ehdin vain haukata äkkiä välipalaa ja sitten kiidin polkupyörällä seuraavaan aktiviteettiin - ratsastukseen! En ole kuukauteen ratsastanut, joten oli jo aikakin! Viikon alussa teimme pienen kyselykierroksen läheisille hevostiloille (kotinurkillani niitä on muutama), mutta missään ei voitu tarjota ratsastusta, joten luulin jo ettei se onnistu. Tässä parin kilometrin päässä on kuitenkin iso ratsastustalli, samainen jossa kävin katsomassa estekilpailuja, ja pääsin sinne tänään. Tunnillani oli 4 ratsastajaa, jopa yksi ikäiseni mies (miesratsastajia näkyy täällä enemmän kuin Suomessa), ja saimme tehdä koko tunnin mitä huvittaa. Välillä opettaja neuvoi jotain (esim. käsieni asentoa täysin päinvastoin kuin Suomessa). Kuulemma se on aina tuollaista. En sitten tiedä miten ihmiset opivat ratsastamaan erilaisia juttuja, jos kaiken mitä tekee saa itse päättää...Ratsastus maksaa 50€ kuussa, 12,5€ kerta. Aloitan sen säännöllisesti lokakuun alussa.

Minä ja Raquel

Illalla minun piti mennä läheiseen kylään isoihin bileisiin Carinan kanssa. Olin jo valmiina lähtöön, kun hän soitti ja sanoi ettei voikaan tulla, koska hänellä oli kova päänsärky. Istuin sitten yksin kotona (vanhemmat oli elokuvissa) ja mietin mitäs tässä nyt sitten pitäisi tehdä. Minun host-vanhempani ovat Ferranin (espanjalainen vapaaehtoinen) host-vanhempien hyviä ystäviä ja maanantaina Susi vei minut heille vierailulle. Ferranin host-sisko Raquel tuli avaamaan oven ja oli heti että "Oletko sä Vilma, olen ollut utelias näkemään kuka sinä olet." Ja sitten juttelin hänen kanssaan muutaman lauseen ja sain heti kutsun näihin bileisiin hänen kanssaan. Niinpä nyt kysyin voinko vielä liittyä hänen seuraansa. Bileet olivat disko jossain tehdashallissa, oli kivaa ja tapasin monia Raquelin kavereita. Ja ei huolta sukulaiset, pidän tanssimisesta enemmän kuin ryyppäämisestä ja osaan pitää kyllä huolen itsestäni! :) Nukkumaan pääsin puoli 5 aamulla.


Sunnuntaina heräsin puoli 11 aikaan ja aamupala saatiin aikaiseksi vasta puoli 1, koska Jörg oli uimassa ja Susi värjäsi hiuksia ja kävi lenkillä. Söimme ulkona, koska täällä oli jälleen yksi kesäpäivä ja aurinko lämmitti mukavasti. Täällä Saksassa viikonloppuisin aamupala on todella myöhään ja silloin syödään aina tuoretta leipää tai muita leivonnaisia. Sunnuntai on tärkeä päivä ja pitäisi pukeutua nätisti, minua kehotettiinkin vaihtamaan vaatteita neljä kertaa ennen kuin viesti meni perille. Kävimme pyöräretkellä metsässä ja Rheda-Wiedenbruckin linnalla. Siellä pysähdyimme kahvilaan. Sunnuntaisin pitää käydä ulkona perheen kanssa ja kahviloissa tai ravintoloissa syömässä. Suomessa taas maataan sängyssä koko päivä yöpuvussa ja nautitaan siitä, ettei tarvitse tehdä mitään... Kumpi on parempi, en tiedä. Illalla menimme vielä Guterslohiin Susin siskon tyttären tupaantuliaisiin.

Huomenna maanantaina tulee turkkilainen tyttö ja tiistaina turkkilainen mies. He saivat vihdoinkin viisumit niin koko vapaaehtoistyöntekijöiden jengi on sitten kasassa täällä. Tiistaina alkaa kuoro ja keskiviikkona olen yksin kotona. Nyt minulla on pitkäaikainen koti, harrastuksia on löytynyt ja kavereitakin alkaa kerääntyä. Aamurutiinit ovat joka päivä samat ja työ alkaa tylsistyttää, jos se on joka päivä samanlaista. Saksaa ymmärrän ja yritän puhua, kotona koko ajan. Elämä alkaa siis rullata täällä. Paljon terveisiä kaikille sinne Suomeen!

Tiedoksi vielä että päivitän tätä blogia aina sunnuntaisin, kerran viikossa. Silloin myös kuvasivulle tulee uusia kuvia.