2. Woche

Täällä sitä nyt ollaan jo toista viikkoa, ja tuntuu että oisin ollut täällä jo ikuisuuden. Tällä viikolla alkoi työt ja olen touhunnut monenmoista.

Ensimmäinen kotitaloni

Töissä olen siis peruskoulussa, jossa on lapsia 1.-4. luokkaan asti, eli 6-11-vuotiaita. Olen ryhmä kakkosessa, jossa käsittääkseni on n. 7-8 vuotiaita. Koulussa on paljon lapsia, joilla on ulkomainen tausta: PALJON turkkilaisia, romanialaisia, srilankalaisia, afrikkalainen... En edes muista kaikkia. Mutta noita turkkilaisia on varmaan joka 3. tai 4. lapsista. Työpaikkani on koulun yhteydessä, "kokopäiväperuskoulu". Se tarkoittaa, että lapset saavat olla siellä klo 7.30-17.00. Siellä tehdään läksyjä, leikitään, pelataan, syödään. Monet lapset ovat siellä, koska vanhemmat ovat töissä, eikä lapsia haluta pitää yksin kotona. Minä pääosin pelailen lasten kanssa erilaisia lautapelejä, koska niissä ei tarvitse puhua mitään. Perjantaina pyöritin hyppynarua ja siihen tuli kilometrin jono kun aloin laskea hyppyjä suomeksi.Viikon alussa lapset vähän naureskelivat minulle, kun en osannut sanoa mitään kunnollista, mutta loppuviikosta minulla oli jopa muutama pieni KESKUSTELU lasten kanssa saksan kielellä. :D Lisäksi sain jo ihailijoita.

Työsopimuksessani lukee: pidä etäisyyttä lapsiin, vältä fyysistä kontaktia. Mutta parin päivän työn jälkeen päätin, että en välitä siitä, koska se on mahdotonta. Jos lapset tulevat halaamaan ja haluavat johdattaa kädestä pitäen ympäri pihaa niin pitääkö minun esittää tyhmää ja käskeä heidät muualle? Lapset ovat ihania, minä pidän heistä ja he minusta, joten miksi turhaan esittää etäistä... On todella hauskaa katsoa paria pikkuruista 6-vuotiasta turkkilaispoikaa, kun on leikkiaika. He ovat tyytymättömiä ja alkavat valittaa vauvaäänellä että "en mä haluu tehä näin, mä haluun tehä niinku päiväkodissa". Lapset ovat todella suloisia. Ja kaikki työkaverini puhuvat minulle saksaa, en ymmärrä kaikkea, mutta yleensä pystyn vastaamaan jotain järkevää.

Kielikurssille minun pitää ajaa toiselle puolelle kaupunkia. Aamulla menen ulos, on viileää ja ilmassa leijuu hienoinen navetan ja lehmän haju. En tiedä miksi, koska ainakaan meidän takapihalla ei ole lehmiä... Sitten huristelen fillarilla kurssille. Kurssilla on monenmoista porukkaa: jordanialainen, kaksi puolalaista, kenialainen, kaksi Romaniasta, turkkilainen, kirgistanilainen, venäläinen, minä ja norjalainen. Ikähaarukka 19-47 vuotta, Saksassa olo aika 1 viikko - 20 vuotta... Opettaja tietenkin puhuu koko ajan saksaa ja oppikirja on saksaksi, mutta ymmärrän aika lailla kaiken. Oppilaat auttavat toisiaan ja vitsit lentävät. Joka päivä pitää puhua jotain. Minä olen opiskellut jo kaiken kieliopin mitä me käymmä läpi, joten minun pitäisi keskittyä sanaston opiskeluun. Olen kuitenkin niin kiireinen joka päivä, että läksyjentekoaika menee tietokoneella vierailuun. Täytyy kai ryhdistäytyä jossain vaiheessa...

Mitä sitten olen touhunnut kun olen niin kiireinen? Maanantaina olin uimassa Nicolen (äiti) ja poikien kanssa ulkoilmauimalassa. Tiistaina taas menin sinne uudestaan, koska Mai ja Maria halusivat sinne. Keskiviikkona kuulin, että minulle on löydetty uusi perhe. Kävin Ferranin kanssa kahvilassa ja ostin jäätelöannoksen. Normaalit jäätelöpallot muuten maksavat täällä 70-80 senttiä kappale! Lisäksi kävin tyttöjen kanssa tutustumassa musiikkikauppan, koska mietin pitäisikö minun aloittaa tämän vuoden projektini eli kitaransoiton opettelu. Luulen, että se taitaa jäädä ohjelmasta, koska en ikinä ole kotona. Torstaina minun piti mennä visiitille uuteen asuntooni Axelin kanssa. Sitä ennen me vapaaehtoiset vietimme pari tuntia toimistossa, kun Axel järkkäili asioitamme. Nyt kaikki asiat ja kommunikaatio sujuvat hyvin näiden yhteyshenkilöiden kanssa. He ovat minulle ystävällisiä, vaikka lähetin heille ennen tänne tuloani vihaisia viestejä...

 Perjantaista sunnuntaihin Rhedassa oli Altstadtfest eli kaupunkijuhlat: kirpputori, musiikkia, karuselli, poneja, roskaruokaa jne. Kävin siellä kolme kertaa, mutta ei se nyt niin erikoista ollut. Tässä pikkukaupungissa (alle 50 000 asukasta) on todella paljon toimintaa, aina on jossain joku tapahtuma. Jos tämä olisi Suomessa niin uskon, että täällä ei ikinä tapahtuisi mitään. Lauantaina host-vanhempani olivat töissä (heillä on oma roskaruokakoju, jonka he vievät aina johonkin tapahtumaan), ja menin kaksosten ja isän kahden aikuisen pojan ja heidän tyttöystäviensä kanssa ajamaan cartingia (go-cars). Sen jälkeen kävimme syömässä taas roskaruokaa (tämäkin on saksalaisten juttu: siellä missä on saksalaisia, saa ranskalaisia, makkaraa, sämpylöitä ja hampurilaisia) ja sitten menimme toisen pariskunnan takapihalle viettämään aikaa. Siellä oli aivan mahtava uima-allas.

Illalla menin erään työkaverini 18-vuotiaan tyttären kanssa Altstadtfesteille. Tapasin hänet ja hänen äitinsä kun olin Nicolen kanssa uimassa. En silloin tehnyt muuta kuin esittäydyin tytölle, mutta seuraavana päivänä annoin äidille yhteystietoni ja tyttö otti minuun yhteyttä. Haluan saada paikallisia ystäviä, mutta en uskalla kadulla mennä juttelemaan kenellekään, joten pitää olla tällaisia kiertoteitä. Carina on oikein mukava ja puhuu hyvin englantia (joo, pitäisi harjoitella saksaa mutta aina ei jaksa). Toivottavasti hänen kauttaan saan lisää kavereita. Kavereiden puute on suuri, koska en tunne täältä ketään. Tällä hetkellä minulla on siis 4 kaveria, joiden kanssa vietän vapaa-aikani, ja nyt turkkilaiset vapaaehtoiset ovat kuulemma saaneet visan, joten viikon päästä minulla on sitten 6 kaveria...

Ilmasto on täällä ollut todella suotuisa: ei ole satanut yhtään, aurinko paistaa koko ajan, aamuisin on viileää mutta päivisin yli 20 astetta. Nyt viikonloppuna oli 25 ja tänään taisi olla jopa 35 astetta!! Nautin auringosta, sitä kun ei tänä kesänä Suomessa kovin montaa kertaa näkynyt.

Tänään muutin sitten uuteen asuntoon. Täällä asuu noin 40-vuotias pariskunta, joilla ei ole omia lapsia. Heillä on ollut aikaisemmin pari vaihto-oppilasta täällä, ja yhteen he ovat päivittäin yhteydessä. Toivon siis että tämä on hyvä perhe. Talo on kovin hiljainen, mies on nyt lomamatkalla ja tulee tänä yönä, joten en ole vielä tavannut häntä. Nämä kuulemma matkustavat paljon, tälläkin viikolla naisella on työmatka Berliiniin, joten joudun joskus olemaan täällä yksin. Aion kuitenkin silloin kutsua kavereita yökyään, koska koko talon 4 kerrosta yksin minulla ei oikein innosta.

Vielä asiaa minulle soittamisesta ja osoitteestani. Ne jotka haluavat saksalaisen kännykkänumeron, imoittautukaa kommentilla. Lisäksi jos haluatte osoitteeni niin ilmoittakaa. :) Niin ja lisäksi kaikki, joiden taloudessa on lankapuhelin, olkaa ystävällisiä ja ilmoittakaa se myös. Saksassa sellainen on nimittäin joka talossa ja sillä kun soittaa suomalaiseen lankapuhelimeen niin se on todella halpaa.