Ja taas mennään!

Unelmani on ollut Saksasta lähtöni jälkeen palata sinne jälleen asumaan pidemmäksi aikaa. Se on kuin toinen kotimaani, ja Rheda-Wiedenbrück yhä toinen kotikaupunkini, jonne on ikävä. Nyt unelma toteutuu, sillä palaan kotimaisemiini kahden viikon päästä tekemään harjoitteluani. Niinpä jatkan tätä blogiani samasta aiheesta, elämästäni Rheda-Wiedenbrückissä. :)

Tammikuussa suoritin elämäni vaikeimman päätöksen, kun päätin hypätä kauas mukavuusalueeni ulkopuolelle ja varasin kuuden viikon matkan Nepaliin, Kathmanduun, jossa suorittaisin harjoitteluni. Pari viikkoa sitten kuitenkin kävi miten kävi, ja matka ei näyttänyt enää kovin turvalliselta. Aloin kuumeisesti etsiä uutta harjoittelupaikkaa, ja koska Saksaan on helppo lähteä lyhyelläkin varoitusajalla, se näytti toiseksi parhaalta vaihtoehdolta. Nyt parin viikon epätietoisuuden ja henkisen kamppailun jälkeen suoritin vielä vaikeamman päätöksen, olla lähtemättä Nepaliin. Kun tieto Saksasta hyväksymisestä tuli, otin sen oikeastaan helpotuksella vastaan. Varsinkin kun viesti tuli tänään juuri ennen kun kuulin, että Nepalissa oli taas pahasti järissyt. Uskon, että tämä on tässä tilanteessa paras ratkaisu.

Vaikka yli tonni rahaa meni jo Nepalin valmisteluihin, yliopisto onneksi korvasi siitä osan matkan hyvän syyn takia. Tilanteessa, jossa oma henki ja terveys on vaakalaudalla, ei menetetyn rahan summalla kai ole mitään merkitystä. Nyt ainakin pääsen tekemään harjoitteluni tietäen, että mitä todennäköisimmin pääsen terveenä vielä takaisin kotiin. Lisäksi pääsen toteuttamaan tämän jo mainitsemani unelmani, ja vihdoinkin, melkein tasan kaksi vuotta Saksasta lähtöni jälkeen, palaamaan takaisin toiseen kotiini.

Torstaina 28.5. lentokone lähtee, odotan innolla! Harjoittelussani odottaa viereisessä pikkukaupungissa oleva Steiner-koulu, jossa pääsen harjoittelemaan 2. luokkalaisten kanssa. Ja opetus saksaksi, ja wohl, siitä tulee mielenkiintoista! :P

Näissä tunnelmissa palaan takaisin Saksaan.