20 vuotta!

Ihanat isäntävanhempani

Pikkuveljeni

Eilen 7.4 minusta tuli 20-vuotias. Sain vietettyä täällä syntymäpäiviäni todella mukavasti. Koko viime viikko oli vielä päsiäislomaa, ja työskentelin eri koulussa aamupäivisin. Siellä oli vain 30 lasta ja 6 ohjaajaa, joten pääsin usein aikasemmin kotiin ja muutenkin oli rento viikko. Torstai-iltana 2 vapaaehtoista etelä-Saksta tulivat visiitille tänne Rheda-Wiedenbrückiin ja Jenea (26v Moldovasta) majoittui sitten luonani. Hän tuli perjantaina mukaan töihini. Illalla halusin läheiseen kaupunkiin Bielefeldiin discoon. Mai, Tuba ja Jenea tulivat lopulta mukaan, kaikilla muilla oli jotain esteitä tai parempaa tekemistä. Asemalla missasimme junamme ja ajoimme taksilla eteenpäin suomalaisen nuoren naisen kanssa, joka sattui sen saman junan Rhedan asemalla missaamaan... Kyllä näitä suomalaisia tuntuu vain täällä vilisevän, kun joka paikassa tulee niitä vastaan. Zürichissäkin oli pari.

Adoptoimani isovelikomistukset 2/4

Adoptioäiti Mirja (mulla on 3 äitiä, oot silti rakkain Tuula älä huoli)

Lauantaiaamuna klo 6 pääsin nukkumaan. Klo 13 heräsin, yritin auttaa äitiäni Nicolea, koska hän järjesti minulle synttärit sunnuntaina. Illalla olin vielä ulkona Sebastianin yms. kanssa. Sunnuntaina oli siis synttärini. Ihana isäntäperheeni järjesti minulle synttärit. Ensin todella upeasti katettu aamupalapöytä ja pari pikku lahjaa. Sitten klo 14 aikaan tulivat Mirja, Jonas ja Hannes (suom-saks.-perhe). Klo 16 tulivat vielä parhaat ystäväni: muut vapaaehtoiset, Franziska ja Sebastian. Sitten tuli vielä Hubertin aikuiset pojat. Istuimme olohuoneessamme ja söimme kakkua. Kakkuja oli 6 erilaista! Oma perheeni järjesti kaiken ja tutustui minulle rakkaisiin ihmisiin. Mielestäni tämä oli todella upeaa ja kiltisti tehty.

Sebastian

Parhaat ystäväni Maya, Mai, Manu ja Franzi

Sain todella kauniin syntymäpäivän, vaikka olen täällä, kaukana kotoa ja ilman biologista perhettäni. Ei näiden kenenkään olisi pakko mitään minun hyväkseni tehdä. Silti he tekevät sen. Siitä olen todella onnellinen! Parempaa isäntäperhettä ei kai voisi toivoakaan... Viimeiset vieraat lähtivät puoli 10 aikaan illalla. Nyt pitää vielä toipua vähäisestä nukkumista ennen keskiviikkoiltana alkavaa Wienin matkaa. Tänään koulussa kaikki ryhmäni lapset lauloivat minulle yhdessä, sain kortin, kaulahuivin ja avaimenperän. Olen todella onnellinen, että täälläkin minusta välitetään ja minulla on ihanat työkaverit, jotka aina muistavat minua... Ja sydämellinen kiitos myös teille kaikille, jotka minua ovat onnitelleet. En ole unohtanut teitä! :)