Tässä viime viikonloppuna tuli saksalainen poliisi tutuksi, kävin vierailemassa poliisilaitoksella, hehe :D
Olin matkustamassa Main kanssa Ibbenbürenistä takaisin kotiin. Meillä molemmilla oli kuukausilippu, joka ei kuitenkaan ole voimassa Ibbenbürenin ja Bünden välillä (vähän alle tunnin matka). Ibbenbüreniin matkustimme niin, että näytimme lippumme voimassaoloaluella ja sitten meiltä ei sitä enää kysytty. Nyt takaisin päin tullessa olisi heti pitänyt ostaa heti lippu, mutta koska Mai on kuulemma harrastanut aikaisemminkin liputta ajoa, halusin minäkin testata. Ajattelin että jos kukaan ei tule kysymään niin en osta, jos joku tulee kysymään niin esitän tyhmää ja kysyn mikä lippu minun pitää ostaa. No, sitten siellä junassa heilui sellainen pukutyyppi, jota en tietenkään konduktööriksi tunnistanut. Sattui sitten tulemaan aika nopeasti luokseni.
Minä: "Oletteko konduktööri?"
Hän: "LIPPU KIITOS!"
Minä: Niin, halusin juuri kysyä mikä lippu minun pitäisi ostaa."
Hän: "Teillä täytyy olla lippu junaan noustessa!" (Lipunostoautomaatti tönöttää vieressä.)
Minä: "Joo, mulla on tällainen lippu (ei-käypä kuukausilippu). Mikäs lippu mun vielä pitäisi ostaa?"
Hän: "Ei tämä ole täällä voimassa!"
Minä: "Siksi halusinkin kysyä mikä lippu minun pitää ostaa."
Hän: "HENKILÖKORTTI!"
Annan korttini, jossa lukee 3 kertaa Suomi Finland. Tyyppi ei osaa lukea ja ajattelee, että olen Puolasta kotoisin. (Ei mitään hajua, miksi...) Lisäksi tällä tyypillä on ilmeisesti jotain puolalaisia vastaan. Hän ei edes kysy Main henkilökorttia, vaikka hänelläkään ei ole lippua. Yksi pariskunta yritti tulla siihen meitä auttamaan, mutta tämä ärsyyntynyt ja elämäänsä kyllästynyt konduktööri vain esitti ilkeää. Pariskunta oli ihan yhtä tyrmistynyt konduktöörin käytöksestä, niinkuin mekin.
Hän: "Nyt minä soitan kyllä poliisille. He tulevat hakemaan teidät tuolta seuraavalta asemalta."
Minä: "No teepä niin."
Tyyppi soittaa kaksi kertaa poliisille ja sanoo samat asiat. Eli ensimmäisellä kerralla hän kai vain leikki soittavansa, että meitä alkaisi pelottaa. Tai sitten hänen piti harjoitella, koska niin ylpeäksi hän niin tuli teostaan. Sai 2 tyttöä saatettua poliisien hoivaan ja junasta pois... Sitten konduktööri ottaa lippuni ja ei anna henkilökorttiani takaisin ja esittää tosi kovaa tyyppiä, laittaa jotain leimoja johonkin paperinpalaan ja muuta todella tehokkaan näköistä.
Minä: "Mitä te teette?"
Hän (nokka pystyssä äänensävyllä): "Valmistelen tietoja poliisia varten."
Tässä vaiheessa ja jo paljon aikaisemmin alko meitä jo todella ärsyttää tämän tyypin käytös. Hän oli n. 30-vuotias ei mitenkään miellyttävän näköinen mies. Puhetapa tyly. Hän ei halunnut meitä kuunnella, vaan laukoi takaisin jotain ilkeyksiä. Hän oli nyt oikeassa ja tuli todella ylpeäksi itsestään, kun sai meidät heitettyä junasta ulos. Minulle tuli sellainen olo, että tämä kyseinen henkilö on tylsistynyt, väärän ammatin valinnut ja päivän kohokohta oli se, että hän sai saattaa meidät vaikeuksiin. Koska tyyppi oli niin ärsyttävä, niin minulle oli ihan sama, mitä nyt tapahtuu, kuhan pääsemme tyypistä eroon. Maksan mielelläni muutaman kympin sen takia.
No, seuraavalla asemalla sitten astuimme ulos ja kaksi poliisia tuli noutamaan meidät. Tämä tyyppi selitti poliiseille oman näkökulmansa ja sanoi sitten jotain, että "tämä puolalainen" on tehnyt sitä sun tätä. Tässä vaiheessa vasta kuulin, että mies ei ollut edes henkilökorttiani kunnolla osannut lukea... Se toinen poliisi siihen sitten: "Miten te saatte päähänne puolalaisen syntyperän, tässähän kortissa lukee, että hän tulee Suomesta." Konduktööri mutisee siihen sitten jotain.Tässä kohtaa huomattiin Main kanssa, että poliisit ovat meidän puolellamme. Poliisit puhuivatkin jälkikäteen tästä konduktööristä, siitä miten hän on tyhmä (ei ne sitä sanonut, mutta siitä ne puhui). Hän oli jo heidän vanha tuttunsa, oli tainnut tavata jo useamminkin...
Sitten tallustellaan poliisien kanssa juna-aseman takana olevalle poliisiasemalle. Poliisit olivat todella mukavia ja kilttejä. Kopioivat passit ja kysyivät osoitteet. Sitten he soittivat kaupungintalollemme ja kysyivät, olemmeko siellä kirjoilla. Sitten he sanoivat, että he eivät rankaise meitä mitenkään. Heidän mielestään se ei ole rangaistava teko, mitä me teimme ja ei tarvitse tehdä mitään. He lähettävät tietomme junayhtiölle ja selittävät tilanteen. Voi olla, että saamme sitten laskun perässä, mutta sitten voimme soittaa sinne ja selittää asiamme. Ja koska jälkikäteen asiaa ajateltuani olen ajatellut tämän kyseisen konduktöörin käytöstä, ja sitä, miten hän ei, minut puolalaiseksi tulkittuaan, edes vaivautunut lukemaan henkilökorttiani (vaikka tuijotti sitä 10 minuuttia tyyliin...), vaan heitti meidät vain ulos junasta, niin aion kyllä valittaa hänen käytöksestään. Jos lasku siis tulee. Ei kai nyt ole mahdollista, että tuollaisia rasisteja junissa työskentelee. En ole puolalainen, mutta käy sääliksi niitä puolalaisia, joita hän kohtaa...
Kaiken kaikkiaan oli hyvä reissu. Saimme tutustua saksalaiseen poliisiasemaan. Lisäksi jouduin loppujen lopuksi maksamaan 14 euron sijasta vain alle 7 euroa, koska poliisiasemalta oli lyhyempi matka kotiin. Nyt luotan taas saksalaiseen poliisiin, enkä pelkää, että he tulevat sakottamaan minua kun en tunne saksalaisia liikennesääntöjä ja rikon niitä pyörällä ajaessani. :) Oli mielenkiintoinen reissu. Nyt en kyllä uskalla ajaa asemaakaan ilman lippua, en halua kuitenkaan uudestaan poliisille vierailemaan... Jotain sentään opin.
Kaiken kaikkiaan seminaarissa sai paljon uusia ajatuksia päähänsä. Se oli niinkuin loma. Huomenna lennän Dubliniin Sebastianin kanssa ja tulen tiistaiaamuna takaisin. Ensi viikon perjantaina lähden tämän vuoden viimeiselle visiitille Jordanin luokse. Alkaa olla tämä vapaaehtoistyövuosi kohta paketissa. Nyt pitää vielä nauttia viimeisestä kuukaudesta!
