Berlin

Tuomiokirkko

Tällä viikolla olen yrittänyt rentoutua kotona. Perjantaina otin ensimmäisen lomapäiväni ja lähdin Susin ja Jörgin mukana Berliiniin. Susilla oli siellä töitä lauantaina ja tällä kertaa hän päätti ottaa firman auton, joten minutkin kutsuttiin mukaan. He varasivat itselleen hotellin ja minut sijoitettiin hostelliin parin kadun päähän, joten ajattelin, että olisi mukavampaa pyytää kaveri mukaan. Niinpä sitten Mai lähti kanssamme. Perjantaiaamuna klo 7 lähdimme matkaan. Hostellissa asuimme 6 hengen naisten huoneessa, siellä oli lisäksemme 2 yhdysvaltalaista nuorta naista. Juoksentelimme Main kanssa ympäri kaupunkia tutustumassa nähtävyyksiin. Perjantaina kävimme DDR-museossa, jossa esiteltiin Itä-Saksan elämää käsin kosketeltavasti: videoita, kouluvihkoja, vanha Lada, kuulusteluhuone, asunto kaappien sisältöineen. Kaikkea sai testata. Opin todella paljon.

Radiosta kuulin, että illalla Berliinissä on Twilight -sarjan viimeisen elokuvan ensi-ilta ja elokuvan päätähdet Hollywoodista tulevat sinne punaiselle matolle. Tietenkin halusin mennä katsastamaan tämän erikoistilaisuuden. Paikalla oli todella paljon väkeä, mutta näin tähdistä vilauksen, se oli mukavaa.

Lauantaina otimme osaa ilmaiseen nähtävyyskiertokävelyyn. Opas oli kotoisin Englannista, joten saimme kuulla hauskan ja mielenkiintoisen selostuksen kaikista Berliinin yksityiskohdista 3,5 tunnin kävelyn aikana. Suosittelen todella tällaista nähtävyyskierrosta, niitä on tarjolla kaikissa isoissa kaupungeissa. Opastus on noin 20 hengen ryhmissä, oppaaseen saa henkilökohtaisen kontaktin ja selostus ei ole tylsää. Kierroksesta maksetaan vain tippi oppaalle, ja koska huonot oppaat eivät varmaan saa paljon tippiä, jäljelle jäävät ovat todella hyviä. Sää oli todella sumuinen, ja lähenteli nollaa, joten jos ei ole kunnolla pukeutunut, saattaa jäätyminen iskeä pahasti. Minä olin kuitenkin hyvin varautunut, koska tiesin, että juoksemme joka päivä monta tuntia ympäri kaupunkia nähtävyyksiä katselemassa.

Berliini on iso kaupunki, onneksi asuimme keskustassa niin ettei kaikki paikat olleet liian kaukana. Kaduilla ei näkynyt paljoa ihmisiä, muuta kuin jossain tietyssä paikassa ja sunnuntaina. Se saattoi johtua kylmästä ilmasta. Kaduilla tuntui kuulevan vain englantia, koko kaupunki oli täynnä turisteja tai ulkomaalaisia. Kaupungissa on paljon kiinnostavia rakennuksia ja todella kiinnostava historia. Kaikki on kuitenkin ehkä hieman liian isoa ja prameaa minun makuuni, kyllä 2 päivää kaupungissa riitti vähäksi aikaa. Paljon jäi kuitenkin näkemättä. Minua kiinnostaa juutalaisten historia, mutta holokausti-museo oli kiinni ja maanalaisia bunkkereita emme ehtineet katsomaan. Lisäksi olisin halunnut nähdä East Side Galleryn; kilometrin pituisen osan muuria, johon taiteilijat ovat maalanneet hienoja kuvia. Lisäksi rekontruktio muurista ja sen takan olevista aidoista ja miinakentistä ("kuollut alue") olisi mielenkiintoinen. Vanha ja kulunut muurin pätkä oli nimittäin aika pettymys. Toukokuussa meillä vapaaehtoisilla on neljän päivän seminaari Berliinissä, toivottavasti silloin pääsen näkemään sen, mikä nyt jäi näkemättä.

Oli oikein mukavaa päästä vähän matkailemaan, nyt on taas jotain oleellista Saksassa nähty. Berliini on tärkeä osa Saksan historiaa ja nyt sitten opin enemmän tästä maasta yleisestikin. Oppiaksenne lisää reissustani ja Berliinistä, siirtykää KUVAT -osioon, siellä on kuvia kaikesta mahdollisesta.

Kiirettä kiirettä

Tämä viikko on taas vierähtänyt paikasta toiseen juostessa. Olen yrittänyt olla sosiaalinen ja hoitaa muitakin asioita. Isäntäperheeni kanssa en ole tehnyt mitään yli viikkoon. Olemme vain vaihtaneet pari sanaa tavatessamme, mutta emme ole syöneet yhtään kertaa yhdessä tms., harmi. Maanantaina tapasin Franziskan, jonka synttäreillä joskus olin. Meidän on ollut tarkoitus nähdä yli 3 viikkoa, mutta aina jotain tuli tapaamisemme eteen. Nyt kuitenkin saatiin se aikaiseksi. Istuimme kahvilassa ja juttelimme ainakin 3 tuntia, juttua olisi tosin riittänyt pidemmällekin. Hän on todella kiinnostava ja hyvä tyyppi, jonka kanssa haluaisin viettää enemmän aikaa. Yritimmekin sopia seuraavan tapaamisen torstaiksi, jotta se ei taas siirtyisi kolmen viikon päähän. Torstaina olin kuitenkin niin loppu, että jouduin perumaan tapaamisen ja menin nukkumaan klo 19. Olin niin väsynyt etten voinut enää tehdä mitään, koska en ollut yli viikkoon ehtinyt kunnolla nukkua. Nukuinkin sitten 12 tuntia putkeen ja unta olisi riittänyt pidemmällekin... Nyt yritän pitää huolen unentarpeestani.

Tiistaina olin taas kuorossa. Keskiviikkona suunnittelimme muiden vapaaehtoisten kanssa joululomamatkaamme. Matkustamme autolla Mayan kotiin Bratislavaan, josta ajelemme autolla Unkariin, Itävaltaan, Tsekkiin ja Puolaan. Käymme pääkaupungeissa ja näemme varmaan aika paljon kaikenlaista.

Perjantaina alkoi uusi saksankurssi. Se on puhekurssi ja aina iltapäivällä klo 15.30-17, joten pääsen töistä aikaisin. Ensimmäisellä tunnilla harjoittelimme erilaisia vokaaleja suun kuvien avulla. Katsomme paperista miltä huulien kuuluu näyttää ja harjoittelemme o:n ja o:n eroja... Toivottavasti siitä on jotain apua. Illalla menin vielä kuorossani olevan Benitan luokse, jossa oli myös muita tyttöjä kuorosta. Leivoimme pitsaa ja katsoimme jonkun lastenelokuvan, mitä kaikki rakastivat suuresti. En paljoa kommunikoinut, koska kaikki puhuivat niin paljon ja nopeasti, että en saanut omaa sanaa väliin. Ymmärsin kuitenkin todella paljon, mikä on mielestäni aika edistyksellistä!


Lauantaina saimme taas muita vapaaehtoisia vieraaksemme. Tällä kertaa venäläinen Jana ja puolalainen Kasia tulivat viikonlopuksi tervehtimään meitä. On aina kiva nähdä muitakin ihmisiä täällä virkistämässä arkea. Vietin pitkästä aikaa taas viikonlopun Rheda-Wiedenbrückissä, mikä oli todella rentouttavaa ja mukavaa. Imuroin tyytyväisenä koko talon ja siivosin. Se ilahdutti Susia kovasti. Lisäksi pääsin taas ratsastamaan. Sain ratsastustuntini vaihdettua maanantaille, nyt voin taas huoletta tehdä mitä vaan viikonloppuisin. Viime kuussa kävin nimittäin vain 2 kertaa lauantaisin ratsastamassa, mutta maksan kuukausimaksussa neljästä kerrasta... Nyt asian pitäisi kuitenkin sujua paremmin. Tämä ratsastus Saksassa on kyllä erilaista kuin Suomessa. Tänäkin lauantaina minulle annettiin pieni poni ratsastettavaksi, Suomessa en ole sen kokoisella ratsastanut varmaan yli 5 vuoteen... Mutta olipahan mielenkiintoista vaihtelua!

Sunnuntaina minun piti nähdä taas Kasiaa ja Janaa. Ensin Main piti kuitenkin tulla meille keskustelemaan Susin ja Jörgin kanssa Berliinin matkasta. Koko päivä meni odottelussa, joten ehdin siivota ja tehdä kaikkea sekä vihdoinkin viettää yhteistä aikaa tämän perheen kanssa. Kävi kuitenkin niin, ettemme ehtineet enää näitä vieraitamme kauaa nähdä... Illalla Mai tuli vielä meille, kävimme kävelyllä Franziskan kanssa ja katsoimme MTV European Music Awards gaalaa (koska se oli nyt Saksassa ja lempibändini piti esiintyä siellä!).

Ensi viikon perjantaina otan ensimmäisen lomapäiväni ja matkustan Berliiniin host-vanhempieni ja Main kanssa. Siitä lisää ensi viikolla.

Tällä viikolla en ole ottanut uusia kuvia, joten joudutte nyt ihailemaan saksalaisten suojatienappien valikoimaa.

Ein so schöner Wochenende

Viime viikko oli oikein mukava. Tähän kohtaan olin kirjoittanut Suomessa kalenteriini rohkaisevia sanoja, koska ajattelin olevani tässä vaiheessa jo masentunut ja kovan koti-ikävän kourissa. Kävikin kuitenkin niin, että minulla oli yksi iloisimmista viikoistani, koska pääsin tapaamaan hyviä ystäviäni.

Matkaseurani

Tiistaina ja keskiviikkona saimme Rheda-Wiedenbrückiin vieraan, vapaaehtoisen, johon olimme tutustunut Münsterin seminaarissa. Moldovialaisella Jenealla oli syysloma, joten hän matkusti nyt pohjois-Saksassa vierailemassa kaveriensa luona. Hän sai majoittua Mayan ja Tuban luokse.

Kaunis vuoristo

Reinin varrella

Torstaina lähdin kohti Rastattia tapaamaan vanhoja saksalaisia ystäviäni, joiden kanssa olen ollut leireillä Suomessa ja Saksassa. Jenea asuu samalla suunnalla, ja olin ostanut halvan "läpi maan"-lipun (kelpaa vain lähijunissa yhden päivän), joten hän pystyi ostamaan saman lipun ja palaamaan kotiinsa samaa matkaa minun kanssani. Lähdimme matkaan klo 10 aamulla. Ensimmäinen juna oli puoli tuntia myöhässä ja torstaina oli pyhäaikataulut, joten missasimme toisen junan ja jouduimme odottamaan seuraavaa 2 tuntia. Emme olleet päässeet Düsseldorfia pidemmälle, joten olo oli aika epätoivoinen. Vaihtoja oli yhteensä neljä.  Seuraavatkin junat olivat myöhässä, mutta selvisimme kuitenkin perille vähän ennen iltayhdeksää. Jenea tosin jatkoi matkaa klo 24 asti kotiinsa.

 Matkalla ajoimme jonkin matkaa Rein-joen vartta. Se oli todella upean näköistä aluetta: vuoria, joki ja joen varrella taloryhmittymiä. Tuli ihan Norja mieleen. Päätin, että matkustan vielä tutkimaan tätä aluetta paremmin.

Torstai-iltana saavuin Saskian luokse. Hänen kanssaan katsoimme elokuvia, juttelimme ja teimme koko kylän kiertokävelyn. Katsoimme kaikki hänen kotikylänsä nähtävyydet ja lisäksi kävimme erään linnan raunioilla. Pidän todella paljon ystävieni kotiseudusta, koska siellä on vuoria, jotka ovat todella hienon näköisiä. Lisäksi siellä on paljon metsää. Täällä on peltoja ja tasamaata, mutta toisaalta olen tyytyväinen, koska pyörälläajo on täällä helpompaa.

Linnoituksen raunio

Perjantai-iltana menin Jordanin luokse. Hän on varmaankin paras saksalainen ystäväni. Hänen paras kaverinsa Calin, joka on myös minun kaverini, oli myös siellä. Kävimme keskiyöllä ilahduttamassa heidän kaveriansa syntymäpäiväkakulla. Lauantaina taas kävimme jälleen kerran Kirmeksessä. Tällä kertaa huvipuistoista innostuneen Jordanin kanssa ajoimme kaikki kamalat joka suuntaan pyörivät huvipuistolaitteet läpi. Neljännen tehosekoittimelta tuntuvan ajelun jälkeen ei olo kyllä ollut kovin kehuttava, onneksi ei oltu syöty mitään sitä ennen... Mutta hauskaa oli, kuten aina hänen kanssaan! Olimme kastuneet sateessa, joten päätimme ottaa lämmittävän jalkakylvyn, mikä päättyi siihen, että kaikki vaatteemme olivat märkiä. Illalla hänen kavereitaan, Calin mukaan luettuna, tuli viettämään iltaa. Kaikki jäivät sinne yöksi. Sunnuntaina menin klo 5 aamulla nukkumaan, lauantaina klo 3, mutta silti en ollut yhtään väsynyt. Kun pääsee hyvään seuraan niin väsymys kaikkoaa.

En ollut nähnyt näitä ystäviäni, enkä liikaa puhunutkaan heidän kanssaan viime uuden vuoden jälkeen (olin silloin heidän luonaan 10 päivää), mutta se ei haitannut yhtään. Olen siis tuntenut heidät vuodesta 2010 asti, tosin Jordaniin tutustuin kunnolla vasta 2011. Hänen seuransa tekee minut aina iloiseksi. Nyt kun olen Saksassa ja he ovat lähempänä minua, minun täytyy yrittää ottaa kaikki ilo irti ja käydä tapaamassa heitä usein.

Minä, Jordan ja Calin

Sunnuntaina jouduin valitettavasti lähtemään takaisin kotiini. Ajoin tällä kertaa "vain" 6 tuntia täydessä junassa. Istuin kolmen keski-ikäisen/vanhan avuliaan miehen kanssa, ja ajauduimme hyvään keskusteluun Kölnin juutalaisista, Suomesta ja muusta mukavasta, joten matka ei ollut tylsä. Yksin matkustaminenkin on ihan mukavaa. Jälleen kerran ihailin Reinin varren maisemia niin innokkaasti, että miehet alkoivat keskustella kanssani ja päästivät minut ikkunan viereen ottamaan valokuvia. Vaikka matka oli kallis, junaliput maksoivat 100 euroa, ei minulla muuten mennyt oikeastaan yhtään rahaa. Ja jos olisin ostanut junaliput aikaisemmin (nyt 10 minuuttia ennen viimeistä mahdollisuutta), olisin päässyt jopa puoleen hintaan. Reissu oli kuitenki koko rahan arvoinen, minulla tuli jo ikävä ystäviäni. Lisäksi sain reissukuumeen ja haluaisin nyt koko ajan matkustaa johonkin näkemään uusia paikkoja. Hyvässä seurassa tietenkin.